Ruuasta edelleen

jormas: Tunnen paljon ihmisiä. Heidän joukossaan muun muassa Kalle Könkkölän, joka toimi yhden kauden kansanedustajanakin. Hänellä oli ja saattaa olla vieläkin tapana jättää usein tilaamatta ruokaa itselleen, vaikka muu seurue niin tekikin. Kalle söi muiden lautasilta sen mitä itse kultakin jäi yli. Muistelen hänen arkkitehtivaimonsa harrastaneen samaa. Huvittavinta jälkikäteen oli, että kun Kalle teki näin ennen kansanedustajakauttaan, sai hän osakseen myötätunnon ilmaisuja tai ainakin vaivihkaisia silmäilyjä. Mutta kun tapa jatkui parlamentaarikkona, tarttui se moniin muihinkin seurueessa oleviin. Joskus tuntuikin siltä, että pitääkö tilata kimpassa ruoka-annoksia määrätty määrä, kun kaikki odottavat vierustoverin tilaavan annoksen, jota pääsisi sitten siivestämään.

Mielenkiintoista esimerkissäni oli, että kun tapa tuli kansanedustajalta, profiloitui se hyväksyttäväksi käytännöksi, jonka halusivat muutkin omia. Vaan kun sitä harrastaa rahaton nälkäinen, niin hänen tapansa eivät meihin hevin tartu. Ylimääräisen ruuan suhteen toivoisikin määrätynlaista profiilin nostoa, ettei se olisi vain Hurstin, seurakunnan tai Pelastusarmeijan, usein säälittäväksikin kuvattu leipäjono.

Suomalaisen maaseudun pikku putiikin elintarvikepuolen sisäänkäynti

Se lienee totta, että roska-astioista ruokaansa hakevien määrä on kasvanut. Onko kyse tavan yleistymisestä tai nälkäisten määrän kasvusta vai molemmista, sitä en tiedä. Joka tapauksessa moni elintarvikekauppa tai vastaava on lukinnut jäteastiansa tai tilan, jossa niitä säilytetään. Itse ajattelen, että harrastetaanko lukitsemista siksi, että tila jää dyykkareiden jäljiltä epäsiistiksi vai siksi, että kauppa ei jostain muusta syystä halua sieltä haettavan ruokaa.

Yllämainittuun liittyen olisikin mielenkiintoista tietää miksi kaupoissa eivät yleisty ilmaisjakelupisteet, joista kukin saisi ottaa mitä siellä on ja mitä kulloinkin sattuisi tarvitsemaan. Ajattelen, että kaupan sisällä olevasta  ilmaisjakelupisteestä ruuan hakeminen on ihmisarvoisempaa kuin sen kerääminen roska- tai biojäteastioista. Oikein esille tuotuna se voisi olla myös hyväksi kyseisen kaupan myynnille ja imagolle henkilökuntineen. Joka tapauksessa ylijäämä- tai hävikkiruuan käyttö on vastuullista kuluttamista. Kuten tietysti sekin, että ostaa ja tekee ruokaa vain sen verran kuin itse tai seurue syö.

Erilaisia kirpputoreja ja  ynnä muita käytetyn tavaran kauppoja kiertää aika määrä ihmisiä. Siellä käy rikasta ja köyhää sekä siltä väliltä. Käytetty tavara ja sen elinkaaren jatkaminen on oikein hyvässä kurssissa ja arvostettuakin. Mutta miksei tapa voisi yleistyä myös elintarvikkeisiin? Siinä ei edes ole kysymys käytetystä, kertaalleen syödystä ruuasta vaan aivan iskemättömistä pakkauksista.