Olin jo siinä luulossa, että mustikka-aika on ohi. Samoin uskoin ja uskon edelleenkin, että vattuja on enää turha lähteä poimimaan. Kävin mukin kanssa kiertämässä pihapiirin vattupensaat ja päätin, että nyt poimin tämän kesän viimeiset vadelmat.
Olin jo ajatuksissani siirtynyt puolukoihin, joita oikeastaan en ole aikonut edes poimia. Mutta niihinkin syntyi jonkinlainen suhde, kun satuin pienelle läntille, josta oli helppo poimia puolisen litraa punaisia puolukoita. Olemme nyt syöneet niitä parina päivänä. Olen ehkä ihan turhaan väheksynyt puolukkaa. Siksi ajattelin vielä jatkaa marjanpoimintaa.
Mutta suuret ja mehevät mustikat pääsivät yllättämään. Veikkaan, että joudun vielä pakastamaankin niitä.
Mustikasta ja muutamasta muustakin suomalaisena pidetystä elintarvikkeesta kerrottiin äskettäin uutinen. Mustikalle suunnitellaan EU:n nimisuojaa. Luonnonvarainen mustikka on ravintoarvoltaan huomattavasti parempi kuin pensasmustikka, jota ilmeisesti vähän harhaanjohtavasti myydään usein mustikkana.
Jos nimisuojaa haetaan ja se saadaan, kävisiköhän mustikalle samoin kuin esimerkiksi nimisuojatulle Parman kinkulle? Nimisuoja on nostanut muun muassa sen hintaa kaksin- tai kolminkertaiseksi. Mustikat taitavat nytkin olla sen verran kalliita, että varmaan pitää todella haluta niitä, jos hinta nousee nykyisestä kovin paljon. Toisaalta mustikoiden poiminta on ainakin normaalikesinä sen verran kovaa puuhaa, että poimija kyllä ansaitseekin paremman palkan työstään.
Mutta kun poimii itse, se ei maksa mitään. Silloin joutuu vain sietämään hyttysen puremat ja välillä kovankin rämpimisen metsässä. Tänään seurakseni mustikkapuskiin ilmestyivät vielä hirvikärpäsetkin. Luulen, etten möisi poimimiani mustikoita mistään hinnasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti