Sivun näyttöjä yhteensä

perjantai 14. elokuuta 2015

Kaikella lienee hintansa

jormas: Jokunen aika sitten oli uutisointia nuorista ja vähän vanhemmistakin, jotka eivät 10-15 euron tuntipalkalla olleet innostuneita työnteosta. Sen innoittamana pohdin mikä tuntipalkka jää käteen marjanpoimijoille, jotka tulevat Suomeen 1-3 kuukaudeksi toiselta puolelta maapalloa maksaen itse matkansa, majoituksensa ja niin edelleen.
Kun vien autoa korjattavaksi tai tilaan kotiin vaikkapa antenniasennusta, sähkö- tai putkimiestä, maksan lystistä noin 70 euroa tunti. Kuukaudessa se on reipas kymppitonni, joka on tuplasti  kansanedustajan palkka. Olen pitänyt sitä kohtalaisen hyvänä ansiona, joten jollakin mittarilla voisin sanoa, että työn teettäminen on Suomessa melkoisen kallista.

Lähtökohtaisesti kuitenkin ajattelen, että minua ei juurikaan liikuta mitä kukin omilla rahoillaan tekee. Tämän suhteen tarkastan hieman kantaani uuden television hankinnan myötä,sillä tuli ajeltua kanavarallia monipuolisemmin, koska laite tarjoaa myös nettiyhteyden. Sen myötä eksyin erilaisten ennustajaeukkojen mainossivuille, joita ainakin Sub-kanava tuntuu tarjoavan. Ennustajaukkoja sieltä ei löytynyt, joten saattaa olla naisvoittoinen ala.

Usein ennustajat myyvät palveluja minuuttihinnalla ja pärjäävät näköjään oivallisesti seksipalvelujen tuottajille. Ainakin tuntitaksoillaan. Eilen myös kuuntelin Sub-kanavalta jonkun tovin ihmisiä, jotka näitä palveluja käyttävät ja tarvitsevat. Huomasin, että heillä oli melkoinen hätä itsestään ja läheisistään. Heistä osa tuntui myös aidosti uskovat tulevaisuuden ennustajiin.
Minulle siitä tuli paha mieli siksi, että itse en ole vielä tavannut ketään kuka oikeasti näkee tulevaisuuteen.

Mielestäni he ovat pahemman luokan toisen ihmisen hädänalaisen tilan hyväksi käyttäjiä. Ja luulen, että eivät edes pahimmasta päästä, sillä silloin tällöin viranomaisten haaviin jää kaiken maailman hengellisiä mies- sekä naisnäkijöitä profetioineen ja ihmeparantamisen taitoineen, jotka ovat onnistuneet menestyksekkäästi täyttämään vain omat taskunsa maallisella mammonalla.


Hesarin kuukausiliitteestä luin myös tarinan tämän ajan Auervaarasta, joka rakasti samaa sukupuolta olevia miehiä, mutta myös rikasta, leskeksi jäänyttä naista. Hän oli pistänyt yksin ja yhdessä miesystävänsä sekä leskinaisen kanssa  jonkun vuoden aikana menemään lesken rahoja jonkun satatuhatta.
Kun jaoin taivaan tuuliin kadonneita lesken rahoja tunti- ja minuuttitaksoihin, huomasin, että jotakuinkin samoihin ansioihin oli Don Juan päässyt ennustajaeukkojen kanssa.
Juristin tai nettilääkäreiden ansioihin hänkään ei yltänyt. Oleellinen ero oli, että Auervaara joutui pariksi vuodeksi lukemaan tiilenpäitä, joka tietysti tasoitti hieman hänen ansoitaan, jotka maksettiin leskinaisen kukkarosta.

Mielenkiintoista sinänsä oli lesken tuohtuminen aikuisille pojilleen, että mitä se heille kuuluu mitä hän tekee omilla rahoillaan. Hän sanoi viettäneensä elämänsä parasta aikaa nyky-Auervaaransa kanssa, vaikka miehen miesystäväkin oli välillä matkoilla mukana.

Jotenkin tuntuu, että ihmisten taloudellinen huijaaminen on vähintään yhtä arveluttavaa lupien kanssa kuin ilman. On vähän sama maku kuin entisajan pimeän viinan kauppiailla, jotka myivät juomatuotteita tuplahinnalla Alkoon nähden. Ja heilläkin useimmilla jossain vaiheessa häkki heilahti. Samaa puuhaa samalla hinnalla, mutta valtion luvalla tekivät ja tekevät kuitenkin koko ajan anniskeluravintolat.

Ei kommentteja: