Nurmijärvellä Seitsemän veljeksen reitti ja ohjeistukset ovat aivan omaa luokkaansa. Myllykoskoskelta löytyivät helposti viitat, joiden perusteella tiesi mihin lähteä. Suuntamme oli kohti Taaborin vuorta Palojoella.
Myllykoskelta lähtien reittiä oli varsin helppo taivaltaa. Eilinen ja ehkä vielä aamuinenkin sade oli paikoin tehnyt reitin liukkaaksi, mutta rämpiä ei Nurmijärvellä tarvinnut. Oli metsäpolkua, hiekkatietä ja ehkä vanhaa metsäautotietäkin. Jossain kohtaa jäimme tuumimaan, olemmeko enää oikealla polulla. Hetkeä aikaisemmin puihin punaisella maalilla tehtyjä merkintöjä oli vieri vieressä, mutta äkkiä ne loppuivat kokonaan. Huoli oli turha. Kartankin mukaan matka jatkui suoraan. Käytimme Nurmijärven kunnan sivuilta tulostamaamme Seitsemän veljeksen vaellusreitin karttaa.
Virallinen reitti kulkee pitkän matkaa Palojoentietä seuraavaa kevyenliikenteen väylää pitkin. Matkan varrella oleva maalaismaisema oli varmaan paikoin hyvinkin samanlaista kuin Kiven aikoina. Taaborinvuori ja Aleksis Kiven syntymäkoti olivat mukava pysähdyspaikka ja tilaisuus poiketa pois autotien varrelta.
Kiveä tuli tämän päivän vaelluksella mietittyä ehkä aikaisempaa enemmän. Oli koskettavaa ajatella, miten pieni Aleksis on joskus leikkinyt punamullalla maalatun kotitalonsa pihakalliolla siskonsa ja veljiensä kanssa. Ja tietysti sitä kaikkea, mitä lapsuusvuosien jälkeen tapahtui ennen kirjailijan varhaista kuolemaa. Kotitalon pihassa tapasimme suomalais-vietnamilaisen pariskunnan, joka kertoi juuri käyneensä Kiven kuolinmökissä Tuusulassa. Yhdessä ihmettelimme tuon ajan ihmisten elämää. Niin pienen pieni on kuolinmökki, Kiven veljen nelilapsisen perheen koti. Ei oikein osaa edes kuvitella, miltä mökissä olijoista on tuntunut, kun Kivi kuoli siellä vain 38-vuotiaana joulukuun viimeisenä päivänä 1872.
Palojoelta kävelimme lopunkin matkaa kevyen liikenteen väylää pitkin, vaikka lähellä Tuusulan rajaa reitti olisi poikennut sivummalle. Tiedossa oli, että Tuusulan ja Nurmijärven reitit eivät kohtaa. Välissä olisi ollut joitakin satoja metrejä rämpimistä. Voi olla, että Tuusulan puolella oikeaa kohtaa ei edes olisi ollut kovin helppo löytää.
Henkilöauto oli siis tallessa koulun parkkipaikalla, josta ajoimme Matkakodin kautta Nurmijärven keskustaan syömään ja hoitamaan muitakin tarpeellisia asioita. Ehkä ennen aamua olemme ratkaisseet, miten ja mistä saakka seuraavan päivän kulkemiset hoidellaan. Kumpi auto jää Nurmijärvelle ja kummalla ehkä ajamme huomenna kotiin saunomaan ja kastelemaan kasvihuoneen viljelykset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti