Kesälomakalenteri alkaa olla täynnä

päivis: Minulla alkaa kesäloma 20.7. Kesälomakalenteri alkaa täyttyä uhkaavaa vauhtia. En tiedä, miten kaiken suunnitellun saa mahtumaan kolmeen lomaviikkoon ja sen päälle kolmeen lomapäivään.

Jorma kirjoitti eilen, että aiomme kävellä Seitsemän veljeksen vaellusreitin. Se on ensimmäinen lomasuunnitelma, josta on tehty päätös jo joskus lopputalvesta. Sen tarkempaa suunnitelmaa sen osalta ei vielä ole olemassa. Aikaa patikointi kuitenkin vie, sillä reitin pituus on noin 90 kilometriä. Veikkaan, että meidän kunnollamme ja ehkä vähän hatarien karttojenkin takia päivämatkat ovat kohtuullisen lyhyitä. Aikaa menee varmasti yli viikko.

Samoin keväällä ilmoittauduimme lähtijöiksi, kun entuudestaan tuttu bussikuski kyseli porukkaa, joka osallistuisi Auschwitzin-matkalle. Kohteena on siis keskitysleiri, mutta minua matkassa kiinnostaa lähinnä se, että joku suunnittelee kaiken valmiiksi, kuski ajaa ja itse tarvitsee vain istua kyydissä ja katsella ohi kiitäviä maisemia. Yhden pitkän bussimatkan olemme Jorman kanssa Keski-Eurooppaan tehneet, tosin julkisella liikenteellä. Sen matkan tuoma kokemus oli, että jalkaan kannattaa laittaa lentosukat. Tosin nyt yhtäjaksoista istumista tuskin kertyisi niin paljon kuin tuolla reissulla.

Kuvataideviikolta voi löytää tällaista
taidetta (Pira Cousin: Ristimäki), mutta
myös esimerkiksi näyttelyhalliin
pystytetyn omakotitalon.

Jos matka toteutuu - se on vielä vähän arvoitus - aikaa siihen kuluu viikon verran.

Asuntomessuillakin tekisi mieli käydä. Sehän on nyt melkein kotinurkilla Vantaan Kivistössä. Luulen, että meiltä on sinne matkaa alla 15 kilometriä.

Tänään aamun Hesaria lukiessa kalenteriin tuli lisämerkintä. Keksin, että voisimme ajella matkailuautolla Mänttään, jossa ovat meneillään Mäntän kuvataideviikot. Ne järjestetään nyt 20. kerran. Mäntässä Serlachiuksen taidemuseo on jo sinällään nähtävyys, mutta kuvataideviikot tuovat paikkakunnalle uskomatonta lisäväriä pitkäksi aikaa. Erityisesti sen (lisävärin) haluaisin nähdä, eikä Jormallakaan tuntunut olevan mitään tuota ajatusta vastaan.

Mäntän sijaintia kartalla ajatellessa se tuntuisi olevan aika mukavasti matkan varrella, jos Mäntästä ajaisi Tuuriin ja Veljekset Keskisen ostosparatiisiin. Siellä, kuten Mäntän kuvataideviikoillakin olen käynyt jo 1990-luvulla. Keskisen kauppa tosin oli silloin vasta kehittymässä kaikkien tuntemaksi vetonaulaksi, ja Vesa Keskinenkin oli vielä silloin täysin tuntematon henkilö. Keskisellä käynneissä ei silloin ollut samaa nolouden tuntua, joka niihin tänä päivänä vääjäämättä liittyy. Huomattavasti pienemmässä kauppaliikkeessä oli silloin oikeasti hyviä tarjouksia. Sieltä ostin joka kerta muun muassa todella halpoja kotimaisia vahakankaita.

Kun matkan varrelle vielä sattuu sopiva kyläpaikka ja paluumatkalla voisi poiketa Laukaan kakkosasunnolle, lomapäivien ohjelma alkaakin olla aikalailla täynnä tekemistä. Asia erikseen on, minkä verran noista suunnitelmista todella toteutuu. Kenellekään kun emme tietenkään ole vastuussa siitä, teemmekö niin kuin nyt ajattelemme. Ehkä vain itseä nyppii, jos ensin päättää jotain ja sitten jättää tekemättä. Mutta ehkä tässä tapauksessa se nyppiminenkin on aika suhteellista.