Jokilaakson kanielämää

jormas: Aamuyöstä ja valoisan tullen kävin metsäveeceessä suunta etelään. Pihalla vietti yötään kymmenkunta countrykania. Niistä nimittäin osa näkee hyväksi olla aukealla koko yön korvat pystyssä. Ehkä siitä saakin jonkun sekunnin lisäajan, jos on joutumassa lihansyöjien ruuaksi, joita uhkia keskellä luontoa olevassa pihassamme riittääkin ilveksistä kettuihin ja haukoista huuhkajiin.

Joka tapauksessa kasvihuoneen suunnasta kuului yhtäkkiä isojen siipien kahahdus ja näin, kun kohtalaisen suuri petolintu nousi siivilleen suuntana mainitsemani Countrykaniaukio. Aivan silmänräpäyksessä koko piha oli tyhjä ja jokainen siinä yötään viettänyt tuntui tietävän minne suuntaan nyt on kadottava varsin vikkelästi. Aivan kuin niillä olisi useaan kertaan kyseisten tilanteiden varalle harjoiteltu pelastussuunnitelma. Jota ei varmaankaan ole, sillä osaomistuskoira Niilon kaneilla antaessa kyytiä, ne ryntäilevät milloin mihinkin suuntaan. Usein ihmistäkin kohti. Jotakin ihmisen järjen ulkopuolella olevaa tilanteissa kuitenkin on, sillä varikset, kyyhkyset eivätkä muutkaan kohtalaisen kokoiset linnut laukaise pelastussuunnitelmaa eikä sen mukaista käyttäytymistä.

Sinällään kanielämää on mukava seurata, sillä sukupolvesta toiseen ne näyttävät olevan ripauksen kesympiä kuin vanhempansa. Ehkä se meneekin niin, että ihmisten tapaan kaninuortenkin on kokeiltava rajojaan. Että kun vanhemmat kertovat jälkikasvulle, jotta tätä pitää varoa näin ja näin, niin pikkuisen pitää siirtää omia rajoja hieman sallivampaan suuntaan, kun opastava ja valvova silmä välttää.

Niilon käytös on myös huvittavaa. Kanit tuntuvat hyvin tarkkaan tietävä minne mikäkin Niilon juoksunaru tai riimu yltää, vaikka niiden paikkoja myös siirrellään. Joskus kanit paistattelevat päivää aivan rajamailla ilman näkyvää huolen häivää. Koira samoin tuntuu käsittävät, että tuonne en yllä kuitenkaan, joten turha on edes yrittää. Aivan toinen sävel on kellossa silloin kun päivis tai minä astumme sisältä pihaan. Silloin Niilon on juostava joka puolelle ja pidettävä huoli, että meidän silmissä ainakin näyttää, että hän kyllä huolehtii kotipihamme järjestyksestä. Varsinainen silmänpalvoja.

Sen mielenkiinto kaneja kohtaan on myös jollain lailla lisääntynyt. Pari iltaa sitten se katseli Duokodin ikkunan takaa niiden elämää. Koko koira tärisi ja se ei millään malttanut olla hiljaa. Sillä oli mielestään paljonkin asiaa, kun vaan jotenkin pääsisi sitä nyt pihalle selittämään.