Uusien tavaroiden tarve - tai tarpeettomuus

päivis: Onkohan niin, että jossain iässä ei juurikaan enää tarvitse uusia vaatteita tai ylipäätään tavaroita? Jos näin on, niin luultavasti itse olen tai ainakin lähentelen kyseistä ikää. Mahdollisesti se ei ole numeroin ilmaistava ikä vaan jokin hetki elämässä, jolloin tuntuu, että nyt tämä riittää. Joillekin ympäristötietoisille ihmisille tuo hetki saattaa tulla hyvinkin aikaisin.

Meillä on Jokilaaksossa kylmäkontiksi kutsumamme merikontti, jota käytämme tavaroiden ja vaatteiden säilytykseen. Siellä ovat sulassa sovussa työkalut moottorisahasta porakoneisiin, matkalaukut, kengät ja vaatteet. Kävin vähän aikaa sitten penkomassa laatikoita, joissa oli vaatteita, joita en edes muistanut olevan olemassakaan. Otin niistä muutaman sillä hetkellä käyttökelpoisemmalta tuntuvan mukaani ja vannotin Jormaa sanomaan minulle seuraavan kerran, kun haikailen uusien vaatteiden perään, että "käy ensi kylmäkontissa".

Ystävällinen kehotus voisi kuulua myös, että "käy ensin Pitkäniemessä". Myös täältä Laukaasta löytyi paljon vaatteita, joille olisi käyttöä, ellei vaatteita jo ennestään olisi kaapit (ja varastot) täynnä.

Kiertelin tänään työasioissa muutamalla kirpputorilla. En voinut välttyä ajattelemasta, että mitä ihmettä ihmiset ovatkaan tehneet kaikilla näillä tavaroilla, jotka ovat lopulta päätyneet kirpputoreille. Ja miksi niistä on tullut turhia alkuperäisille omistajilleen? Kirpputoriasiakkaiden näkökulmasta ainakin osa myytävistä tavaroista, varsinkin vaatteet ovat tarpeellisia ja niille löytyy edelleen käyttöä jonkun toisen omistuksessa. Mutta mitä tapahtuu niille tavaroille, joista jo ensisilmäyksellä voi nähdä, että niitä ei kukaan tarvitse.

Jonkun saamat tai itse hankkimat matkamuistot eivät ehkä ole kaikkein
parhaiten kirpputoreilla liikkuvaa tavaraa. Mutta ehkä näillekin joskus
löytyy uusi koti tai kokonaan uusi käyttötarkoitus.

Vaan mistä minä voin sen tietää, etteikö jonkun hylkäämä tavara lämmittäisi jonkun toisen mieltä. Niin kuin meille kävi Omia polkuja kulkevien kaupassa, kun joku lahjoitti myytäväksi vähän kulahtaneen, täytetyn tikan tai vastaavan linnun. Kaikista ennakko-odotuksista huolimatta se yllättäen meni kaupaksi alta aikayksikön.

Jos en nyt ole aivan uuden tavaran kyllästämä, niin uutta hankkiessani valitsen mielelläni sellaisia tuotteita, joiden materiaali on jo kertaalleen palvellut jossain toisessa tarkoituksessa. Mutta en ole ihan vakuuttunut, riittääkö sekään, sillä huomaan usein himoitsevani kierrätystuotteita, joita lopulta niitäkään en rehellisesti sanottuna tarvitse.