Sivun näyttöjä yhteensä

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Parityöskentelyä

päivis: Seurasin Tallinnan-laivalla tanssivaa paria. Tuli mieleen, että siinäpä on tekemisen laji, jossa kummankin täytyy olla kaiken aikaa tietoinen toisen aikomuksista. Jos alkaa kovasti sooloilla, toisella on vaikeuksia seurata perässä tai tulee tallottua varpaille. Pienistä eleistä pitää osata tulkita, mikä toisen seuraava liike on.
Tallinnan-laivalla tuli mietittyä, miten monessa asiassa olisi hyvä
hallita tavat, joilla paritanssija ottaa toinen huomioon.
Työelämässäkin on varmaan paljon tehtäviä, joita tehdään pareittain niin tiiviisti, että tekijöiltä tarvitaan samanlaista hereillä oloa kuin paritanssijoilta. Ehkä kirurgin tai hammaslääkärin avustajan pitää tuntea samalla tavalla toisen työtavat ja osata tunnistaa pienestäkin eleestä, mitä instrumenttia seuraavaksi tarvitaan. Poliisin kai myös pitää olla samalla aaltopituudella parinsa kanssa, muuten kiperissä tilanteissa voi syntyä hankaluuksia. Vastaavia ammatteihin liittyviä esimerkkejä löytyisi kai vaikka millä mitalla.

Vanhempien olisi myös syytä olla vähintään samalla puolella, kun lasta kasvatetaan. Mutta monessa perheessä arkea on kai se, että äiti kieltää ja isä lupaa tai toisin päin. Paritanssikaan ei silloin kuvaannollisesti taida onnistua.

Aika monen palveluammatissa olevan toivoisi myös olevan niin kuin paritanssin toinen osapuoli. Asiakkaat tietysti ovat mitä ovat, mutta aika moni kohtaamistilanne esimerkiksi kaupan kassan ja asiakkaan välillä on kassan kommunikointitaidoista ja -haluista kiinni. Stockmannin myyjät ovat perinteisesti edustaneet joukkoa, joka osaa ottaa asiakkaan huomioon. Nykyään monessa muussakin liikkeessä panostetaan asiakaspalveluun ainakin siinä vaiheessa, kun asiakas käy maksamassa ostoksensa. Kassakuitin ohella tavaroitaan pakkaava saa usein hyvän illan tai viikonlopun toivotukset.

Ehkä paritanssikurssi olisikin toimiva työkalu, kun erilaisiin pareittain tehtäviin töihin tai asiakaspalvelutehtäviin koulutetaan uusia ammattilaisia. Joskus kun tuntuu siltä, että ihmisillä ei enää luontaisesti ole taitoa huomioida toista ihmistä. Jos tarvitaan toisen huomioimisen osaamista, palveluammatissa ei ainakaan haittaa olisi siitäkään, että osaisi hoitaa hommansa pilke silmäkulmassa. Huumori auttaa ihmeen monessa palvelutilanteessakin.

Ei kommentteja: