Mitkä ovat onnen eväät?

jormas: Aika usein tulee kirjoitettua kriittisesti tai kielteisistä asioista. Mutta miksi? Siihen en osaa vastata, sillä elämä on kaikin tavoin mallikkaasti kohdallaan. Suureen tyytyväisyyteen ja kiitollisuuteen on aihetta, vaikka elämän jatkumisen yhtenä pohjana itselläni onkin kymmenen eri pillerin päiväsatsi. Hyvä niin, sillä ilman niitä olisin jo toisessa todellisuudessa; on se sitten elävien tai muiden valtakunta.

Kevät tulee Jokilaaksoonkin. Sen merkkejä on monia. Yksi on hiljaa virtaava Tuusulanjoki, joka varsinkaan keväisin ei mahdu uomaansa. Joka kevät jännitämmekin pitääkö kotiin tulla kumisaappaat jalassa. Sillan pielessä on vedenkorkeuden mittaustolppa, jonka mukaan kuvan ottohetkellä veden korkeus on vielä reippaan puolen metrin päässä ennätyksistään.

Tolpan päähän teki västäräkki jokunen vuosi sitten kotinsa. Ja siinä se hautoi ilman kattoa päivin ja öin, satoi tai paistoi. Ja pesueensa se sai matkaan.
Syksyllä tein västäräkin avokotiin tolpan päähän kuvassa näkyvän katon. Ja sen jälkeen ei lintuja ole näkynyt. Ehkä ei pitäisi sorkkia toisten koteja; sitä minkä lintu oli kodikseen valinnut. Ehkä västäräkkiperheen onnen peruspalaset olivat vähintään hyvin kohdallaan ilman ihmisten tekemiä lintukodon kattojakin.

Osaomistuskoira Niilo on ehkä sosiaalisen mediamme kuvatuin ja kirjoitetuin aihe. Sen oloa ja eloa on mukava seurata. Myös sen elämä ainakin ihmisen mittareilla mitattuna on usein kohdallaan. Ehkä sen suurimpia murheita on, kun se joutuu eläinlääkäriin sitä usein vaivaavan korvatulehduksen vuoksi. Myös silloin sillä on murheen hetki, kun lähden tai lähdemme pois ja se joutuu jäämään yksin kotiin. Näin päättelen sen riemusta, kun tulemme kotiin.

Niilo kerää voimia ennen lähtöään kaupunkikotiin,
Liisan ja Timon hyvinvointikeskukseen ja laihdutusklinikalle

Aiemmin Niilolla pysyivät kilot hyvin kurissa, kun se sai vain määrätyn määrän herkkuruokia. Silloinkin sillä oli kupissa aina vararuokaa, mutta ei koskaan herkkuja. Ajatus oli, että niitä se syö vain silloin, kun on aito nälkä. Mutta nyt reippaan kuukauden maaseutukotijakson aikana se onkin ihastunut moisiin kuiviin papanoihin, joita se syö enemmän kuin on terveyden kannalta hyväksi. Se on saanut painoa lisää 10 %. Se on paljon, sillä jos itse painan 90 kiloa ja kuukauden päästä 100, niin se tuntuu

Meillä ihmisillä olisi paljonkin eläinten onnentavoitteluista oppimista. Niiden ei tarvitse edes luulla, että jos saisin lotossa 7 oikein, niin siitä se onni alkaisi. Ehkä olisi syytä useamminkin pysähtyä pohtimaan, mitkä oikeasti ovat oman onnen peruspalikat. Vaikka oma mieleni ne silloin tällöin hukkaakin, niin usein myös muistan, että minulla niitä on liiankin kanssa.