Leikkauslista

jormas: Minusta ei ole koskaan ollut kunnon porvariksi eikä liioin kommunistiksi. Olen poiminut oikealta ja vasemmalta ja milloin mistäkin omaan arvomaailmaani palasia, jotka ovat istuneet minulle.
Aatemaailmaltani olen kuulunut Vihreisiin niin kauan kuin niitä on sillä nimellä valtakunnassamme ollut. Vihreissä oli alussa nimittäin jotain, joka veti minua puoleensa. Se oli vaikuttaminen ilman puoluetta. Mutta niin vaan kävi, että Vihreisiin syntyi tai kasvoi porukka, joka halusi perustaa puolueen. Siinä ei juuri demokraattinen päätöksenteko painanut, vaan kyseinen jengi ilmoitti kokouksissa vähän oikaisten, että tästä on turha edes äänestää, sillä me perustamme puolueen joka tapauksessa ja mukaan tulevat ne, jotka sen hyväksi kokevat. Ja kun puoluetta sitten perustettiin, taisi niitä parhaimmillaan olla kolmekin kappaletta. Oli niin sanotut linkolalaiset ja paloheimolaiset sekä tämä nykyinen, henkiin jäänyt.

Ehkä suurin menetys tapahtui siinä, että varsinaiset maailmanparantajat ja suuret idealistit keräsivät kamppeensa, sillä heille omista jutuista kiinni pitäminen oli enemmän kuin puolue. Itsekin vastustin puoluetta loppuun saakka, mutta niin vaan kävi, että siellä sisällä olin ja olen minäkin. Työkaluina puolueen sisällä minulla olivat muun muassa Vihreät vaivaiset, Jyväskylän maalaiskunnan Vihreät ja Vihreät Niityt. Joista vaivaiset elävät ja muut lepäävät laakereillaan, jos niilläkään.

Mutta puolue ylipäätään on valtakunnassamme kansan tahto, joka ilmenee, että eduskuntaan hyvin harva pyrkii puolueen listojen ulkopuolelta. Joku tähän sanoo, että se on rahasta kiinni, sillä ilman isoja summia ei eduskuntaan pääse. Mutta ei se niin ole. Siitä on oivia esimerkkejä esimerkiksi Liisa Kulhia ja Jussi Halla-aho. Jonka vaalityö taisi keskittyä blogissa omien ajatusten julkaisemisiin. Pitää siis olla sanottavaa ja mielellään siinä muodossa, että se kansan mielen mukaista.

En ole kotonani Vihreissä, joskaan en varmasti missään muussakaan puolueessa. Ajattelen, että ihminen, joka juuri ja juuri raahautuu huomiseen ilman köyden sovittamista kaulaansa, tarvitsee apua ja elämäniloa mitä suurimmassa määrin. Se on minulle tärkeää. Mutta mille puolueelle se on tärkeää, sitä en ole oivaltanut enkä löytänyt. Se katosi myös Vihreistä Ville Komsin ja hänen kaltaistensa myötä.

En ollut koskaan ymmärtänyt ammattiliittojakaan, sillä olen ajatellut, että työmies ja -nainen on palkkansa ansainnut ja sen hän myös ilman liittojakin saa. Mutta ehkä ammattiliitoilla ja kolmikantasopimisella, jossa siis ovat mukana työnantaja- ja työntekijäliiton sekä valtio, onkin jotain sellaista, jota en ole koskaan oivaltanut, kun en ole kokenut niitä tarvitsevanikaan.

Nyt nimittäin kuuntelin, kun valtakuntamme pääministeri raotti salaisuuksien arkkuaan rahvaalle eli kansalle; että mistä leikattaisiin. Etunenässä olivat etuisuudet, jotka moni on itse maksanut työtä elämänsä tekemällä, eli eläkkeet. Sitten oli ansiosidonnaiset ynnä muut, joista niistäkin palkanmaksajat maksavat liittojen jäsen- ynnä muine maksuina ison osan. Siis kaikesta niistä leikataan, joita ei voi lakkoillenkaan puolustaa. Vai oletteko kuulleet, että eläkeläiset menisivät lakkoon ja uhkaisivat lopettaa eläkkeellä olonsa? Tai työttömien lakko, jossa panoksena on työttömänä olemisen lopettaminen?

Minusta kokoomus teki virheen valitessaan puolueensa puheenjohtajaa. Sillä vaikka kuinka olisi herrojen ja rouvien puolue, ei hyvää seuraa, jos pitää kansaa tyhmempänä kuin se omasta mielestään onkaan. Olla kuuntelevinaan nöyrän näköisenä, mutta ylimielisesti on paketti, johon kansa vastaa tympeytenä ja äänestämisenkäyttäytymisellä. Se on lääke, jonka edessä ylimielinenkin nöyrtyy. Ellei sitten ole äänestäjää tyhmempi. Ikävä kyllä tämän tajuamiseen täytyy näemmä ensin hävitä vaalit. Se on harmi, sillä Kokoomuksessakin on hyviä ehdokkaita. Kuten esimerkiksi http://www.ruutsjoblom.fi/ ja https://www.facebook.com/santeri.ahlgren?fref=nf.