Sivun näyttöjä yhteensä

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Tekstin tuottamisen vaikeus

päivis: Olemme lupautuneet jakamaan blogimme SomeNews-nimiseen sähköiseen uutispalveluun. Tuusulan, Järvenpään, Keravan ja Nurmijärven alueen asioista kirjoittava SomeNews on toistaiseksi vasta testivaiheessa, joten sen sisältö tulee todennäköisesti vielä muotoutumaan.

Vaikka olemme tätä blogia vuoropäivinä Jorman kanssa kirjoittaneet jo muutaman vuoden, ihan rutiinilla tekstiä ei synny. Aikaisemmin tosin saatoin vain aloittaa kirjoittamisen, mutta ajan kanssa on alkanut tuntua, että aiheita on aina vain vaikeampi keksiä. Ennen riitti, että kirjoitti ensin jonkun otsikon. Siitä tarina lähti syntymään melkein itsestään.


Lupautuminen yhteistyöhön SomeNewsin kanssa tuotti heti paineita. Vaikka tähänkin asti blogia on voinut lukea kuka tahansa, joka sen on netistä sattunut löytämään, nyt tuntuu, että jatkossa tekstin pitäisi palvella jotain muutakin kuin omaa halua kirjoittaa juuri siitä, mitä mieleen juolahtaa.

Pitäisikö alkaa ottaa kantaa asioihin? Kirjoittaa omasta elämästä Tuusula-näkökulmasta? Ehkä pitäisi taas palata reilun vuoden takaiseen tapaan kirjoittaa useammin elämästä merikonttikodissa. Siitä aiheesta riittikin ammennettavaa vuoden 2013 Hyvinkään Asuntomessujen jälkeen ja tietysti jo rakennusvaiheessakin.

Tuusula-painotus ei tunnu oikeastaan hassummalta ajatukselta. Jos alkaisin kirjoittaa siitä, mitä on elää laukaalaisena Tuusulassa. Tosin enemmän koen olevani jyväskyläläinen kuin laukaalainen. Mutta mitä mahtaisi joku vähän vakituisempi lukija siitä ajatella? Eipä ole ollut mahdollisuutta tehdä lukijatutkimusta, josta ehkä paljastuisi, onko syytä jatkaa samalla linjalla kuin ennenkin eli kirjoittaa joskus puuta heinää ja välillä olla vähän enemmän tosissaan.

Ruoanlaitostakin olen aika usein kirjoittanut, vaikka mikään ruokablogikaan tämä Elämän tähden -yhdistykseen vahvasti liittyvä, laidasta laitaan poukkoilevien tarinoiden lähes katkeamaton ketju ei myöskään ole. Ehkä on siis vain luotettava omaan vaistoon siitä, mikä tarina kantaa ja toisaalta hyväksyä sekin, että harvoin, ani harvoin, syntyy tekstiä, jonka kirjoitettuaan on vakuuttunut, että juuri nämä ajatukset kannatti jakaa jonkun muunkin luettaviksi.

Ei kommentteja: