Henkinen koti on korvien välissä

päivis: Tänään Yle uutisoi tuloksen kyselystä, jonka se teki pari viikkoa sitten. Kaikkiaan 11 000 ihmistä kertoi tuolloin, missä on heidän henkinen kotinsa. Henkisen kodin määritelmä tosin jäi ainakin minulle vähän epäselväksi, mutta uskon silti voivani kirjoittaa siitä.

Henkisen kodin käsite tuntuu vastaajien mielestä liittyvän selkeästi lapsuus- ja nuoruusvuosiin. Kaivataan jotain, jota enää ei kenties ole enää olemassakaan.

Kyselystä kävi ilmi, että moni miettii mielessään paluuta kotipaikkakunnalle, mutta sitä ei ole mahdollista toteuttaa, koska siellä ei ole töitä tarjolla. Toisin ehkä on eläkeläisten laita. Moni päättääkin eläkkeelle päästyään palata vanhoille kotiseuduilleen. Eri asia on, löytääkö sieltä sen henkisen kotinsa ja sielunmaisemansa, jota on kaivannut. Kotiseutu on muuttunut, käynyt ehkä täysin vieraaksi. Vierailta voivat tuntua jopa entiset tutut, mahdollisesti sukulaisetkin.

Siksi on ehkä turvallisinta ajatella, että henkinen koti on korvien välissä. On hyvä, jos tuntee olevansa kotonaan siellä missä on. Ehkä on liioiteltua sanoa, että viihdyin hyvin edellisen parin kuukauden pätkän Thaimaassa, mutta olen taas täysin "kotonani" täällä Tuusulassa. Ihmeen hyvin maiseman ja ilmaston vaihtoon kuitenkin sopeuduin. Viittä tuntia myöhäisempään kellonaikaankin tottui parissa päivässä.

Tästä olen ennenkin kirjoittanut: Jyväskylässä käydessäni tunnen oloni jollain tapaa kotoisaksi. Jos ennen koin, etten enää koskaan haluaisi palata sinne, nykyään pidän senkin vaihtoehdon mahdollisena. Tosin en kovin todennäköisenä. Tuusulassa ei ole mitään vikaa - jos nyt ei oteta huomioon kehnoa joukkoliikennettä - joten yhtä hyvin voin tuntea henkisen kotini olevan kunnassa, jossa monet taiteilijat Aleksis Kivestä Eino Leinoon, Pekka Halosesta Jenny Soldan-Brofeldtiin tai Martta Wendelinistä Jean Sibeliukseen viihtyivät. Monista tämän päivän taitelijoista puhumattakaan.

Niin uskomattomalta kuin se saattaa kuulostaa, joskus kaipaan jopa "lentomelua". Asumme Helsinki-Vantaa-lentokentän kupeessa ja tietylle kiitoradalle laskeutuessaan lentokoneet lentävät aivan editsemme. Joskus koneita ei näy päiväkausiin ja silloin niiden taas odottaa palaavan. Laskeutuvista lentokoneista on selvästi tullut osa henkistä kotiani.