Kun avasin pussin ja nakkasin suuhuni useammankin vihreän "herneen", huomasin erehtyneeni. Suuta poltti. Katsoin pussia tarkemmin ja huomasin, että sisällä olikin pähkinöitä, jotka oli päällystetty wasabilla. Muistin heti, että olen ennenkin tunkenut suuhuni wasabia vähän samanlaisin seurauksin. Suomessa olen tavannut wasabitahnaa kiinalaisessa ravintolassa sushin seuralaisena. Ahneuksissani olen ottanut oikein reilun annoksen kauniin väristä tahnaa lautaseni reunalle huomatakseni vain, etten pysty sitä syömään muuta kuin pienen nokareen kerrallaan. Sama polttava tunne on silloinkin tullut suuhun.
Googletin sanaa wasabi, nyt kun sitä näkyy olevan ihan omassa keittiössäkin. Wikipedian mukaan wasabia kutsutaan myös maustekrassiksi ja japaninpiparjuureksi. Piparjuuren makua siinä todella onkin. Ja ehkä väkevään sinappiin laitetaan mausteeksi piparjuurta, koska noista wasabipäällysteisistä pähkinöistä tuli mieleen myös sinappi.
Täysin kasvissyöjälle sopivia ostamani herneet ovat. Tällainen huomautus pussiin oli painettu englanniksi ja vieläpä melko suurin kirjaimin. Olisipa tämä yleinen tapa meilläkin, jossa usein joutuu tarkkaan lukemaan sisällysluettelon huomatakseen esimerkiksi, että johonkin kasvisvalmisteeseen on kuitenkin käytetty vaikkapa kanalientä.
Wasabia on vaikea viljellä ja se kasvaakin melko hitaasti, joten se on kallista. Siksi Wikipedian mukaan se usein korvataan juuri piparjuurella, josta tehtävä tahna värjätään vihreäksi. Mutta nimeä wasabi käytetään silti. Aito wasabitahna myös pilaantuu nopeasti joutuessaan ilman kanssa tekemisiin. Ostamassani pussissakin oli maininta, että pähkinät on syötävä päivän sisällä tai avattu paketti on syytä säilyttää jääkaapissa. Tuosta päättelin, että ostamassani tuotteessa on todella käytetty aitoa wasabia eikä mitään jäljitelmää. Hinnasta sitä tosin ei olisi voinut päätellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti