Päivän menu thaimaalaisittain

päivis: Vaikka tämä ei mikään ruokablogi olekaan, voisin silti taas vaihteeksi kirjoittaa ruoasta. Tämän päivän ruokalistastamme. Thaimaalaista siinä on pääosin se, että sen antimet on nautittu Thaimaassa.

Päivä tai aamu alkoi kahvittelulla vuoteessa, kuten tapahtuu kaikkialla muuallakin, missä satumme olemaan. Koska nyt ollaan joulukuussa, ohjelmaan kuului myös joulukalenterin avaaminen. Ja koska se ei ollut suklaakalenteri, piti suklaat olla erikseen. Kummallekin järjestyi jääkaapista kaksi Fazerin konvehtisuklaata.

Aamupalaksi söimme kumpikin kaksi mikrossa kypsennettyä kananmunaa. Olen niiden tekemisessä jo aika taitava ja nyt käytössä oli uusi, tähän tarkoitukseen kehitetty astia, jonka ostin eilen paikallisesta rautakaupasta. Sen tuotevalikoimiin kuului siis myös astioita. Munien kanssa lautasella oli lisäksi minitomaatteja ja dragon fruitin paloja.

Välipalana söin pari sapodilla-nimistä hedelmää, jotka ostin hedelmäkauppiaalta. Sapodilla on minulle vielä melko uusi tuttavuus, mutta pidän sen miedosta, mutta aromikkaasta mausta aina enemmän ja enemmän. Illemmalla ruokakauppareissulla poimin niitä myös ostoskärryyn. Tosin vasta kotona huomasin, että pakkauksessa oli vain yksi kypsä hedelmä, muut vaativat vielä kypsyttelyä.

Vihreiden klementiinien tai satsumien kanssa korissa on sapodilla-nimisiä
hedelmiä. Näyttävät vähän kiwi-hedelmiltä ja nämäkin pitää kuoria. Sisällä
on pari kolme siementä, jotka lähtevät helposti irti hedelmästä.

Päivän ainoan lämpimän aterian kävimme syömässä melko uudessa, Helmi-nimisessä suomalaisravintolassa. Ruokalistalla oli vain suomalaisille tuttuja ruokia, eikä ainuttakaan kasvisruokaa. Onneksi kalakin käy, joten söin annoksen savulohta vihannesten ja salaatin kanssa. Maistui. Samaa sanoi Jorma omasta karjalanpaistiannoksestaan. Ruokajuomana lähes aina meillä on paikallista Chang-sodaa. Soda on hieman kuplivampaa kuin suomalaiset vichyt.

Naposteltavaksi ostin muutama päivä
sitten suolattuja ja kuivattuja luumuja.
Voin tunnustaa, että ostos oli
epäonnistunut. Ehkä silti tulee syötyä.

Äsken oli iltakahvien aika, tosin minä join vihreää teetä ja Jorma loput aamukahvit, jotka lämmitin mikrossa. Emme ole kahvin suhteen hienostelijoita, joten lämmitys kelpaa oikein hyvin ja meidän mielestämme ei edes maistu kertaalleen lämmitetyltä.

Kahvia olisi saattanut riittää minullekin, mutta olen päättänyt juoda päivittäin ainakin kupillisen vihreää teetä. Jääkaapissa on myös kylmänä vihreätee-juomaa, jota täällä näkyy olevan myynnissä jokaisessa kaupassa.