Joku ei ole tilapäistä, vaan se vaan yksinkertaisesti on aina

jormas: päivis kirjoitti eilen, että kaikki on väliaikaista. Voi olla, vaan ei kuitenkaan kaikki. Sillä maailmankaikkeus on nykytietämyksellä pikkuisen vajaa 14 000 000 000 vuotta. Ja tämäkin on laskettu väitetystä alkuräjähdyksestä. Mitä ja miten kauan on ollut ennen sitä, siitä minulla ja tuskin muillakaan on luotettavaa tietoa. Nykyihminen on iankaikkisuudessa todella tilapäistä ja hyttysen aivastus, sillä olemme olleet olemassa noin 30 000 vuotta. Joten repikäämme siitä, me kaikkitietävät ja yhteen totuuteen uskovat.

Nyt eläkkeellä ollessani on käynyt selväksi, että minulla ei ole monia aitoja ystäviä. Vaan ylivoimaisesti suurin osa olikin vain mandaattiystäviä, joita voisi rumasti sanoa eräänlaisiksi hännystelijöiksi. He tavoittelivat itselleen asemaa ja suosiota sanomalla, että "he he Soini, olipa hyvin sanottu". He lähes kaikki kävivät kanssani aamusaunassa ja lenkillä niin kauan kuin olin toimitusjohtaja. Kun sitten en enää ollut toimitusjohtaja, vaan puolieläkeläinen Jorma Soini, ei lenkkikavereitakaan juuri ollut. Paitsi päivis, jolle olin ennen puoliso, tänään puoliso ja huomenna puoliso. Aina kunnes siirryn Ontuvan Erikssonin viereen taivaan portille. Kertakaikkisen hieno kappale muuten, jossa on syvyys mukana. Kuunnelkaa vaikka: https://www.youtube.com/watch?v=SpjESEykWe8. Siellä portillakin olen päiviksen puoliso. En tilapäisesti vaan taivaallisen ja maallisen iankaikkisesti.

Mutta tähän väliaikaisuuteen sisällön kauppiata on nettikin pullollaan. Nyt mandaattiystävät ovat kadonneet ja tilalle ovat tulleet facebook-kaverit ynnä muut sen kategorian ihmiset. Pidän heistä kaikista enemmän tai vähemmän ja monin eri tavoin. Minulla on myös paljon vapaata aikaa, sillä en tuuminut 50 vuoden palkkatyön aikana, että teen sitä ja tätä, kun pääsen eläkkeelle. On siis aikaa lukea väliaikaisuuteen laatua ja sisältöä kauppaavia nettikauppiata; Eva kauppaa peniksen suurentajaa, Hanna myy Aku Ankkaa, Kristeriltä saisi halpaa lainaa, Roka Mondalta vähintään ison osan hänen yllättäen saamaasta valtavasta perinnöstä, Lulu myy itseään, Margit potenssilääkettä, Torstilla olisi työkaluja joka lähtöön ja niin edelleen. Siinä siis lääkkeitä tyhjyyteen ja tilapäisyyteen.

Mutta ihminen on monimutkainen ja yksinkertainen pakkaus. Kerran olin jonkun naisihmisen kanssa ostoksilla. päivis sanoo, että se ei ollut hän. Any way, joka tapauksessa muistikuvani nainen tuli kysymään mielipidettäni, kun oli löytänyt itselleen jotain mieleistä. Tein yhden elämäni virheistä kysymällä pienen kehumisen jälkeen, että tarvitsetko sinä todella tuota? Sain perinpohjaisen luennon naisen shoppailusta. Että pitäisi yksinkertaisenkin miehen ymmärtää, että tarpeella ja naisen shoppailulla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Se huvitti minua aikani, kunnes yllätin itseni Bauhausin rautakaupan hyllyjen välistä pohtimasta, että mistähän keksisin tarpeet tuolle tai tuolle koneelle, jotta voisin sen ostaa.