Kaivoimme Matkakodin naftaliinista

Kymmenen vuotta sitten ostimme matkailuauton, jota kutsumme Matkakodiksi. Niin varmasti moni muukin. Olimme nimittäin laittaneet, päivis ja minä, hyntteitä yhteen, josta seurasi, että piti katsella myös yhteisen pedin tai petin paikkaa.

Tuumasimme, että mennäkö jonnekin vuokralle tai otetaanko iso kasa velkarahaa ja ostetaan asunto. Oivalsimme nimittäin, että tosiaan, jos omaa rahaa ei ole ja asiansa on rahamaailmaan hoitanut säntillisesti, sitä voi lainata. Josta meidät tuntien seurasi, että entäpä jos ostetaankin jotain, jossa ei ole mitään järkeä. Ja niinpä ostimme yli sadantuhannen euron, kuvassa olevan matkailuauton kodiksemme.

Silloin ja vieläkin tuntui kiehtovalta ajatukselta koti pyörien päällä. päiviksellä ei ollut edes kyseisen pelin kuljettamiseen vaadittavaa kuorma-auton ajokorttia, joten sekin oli hommattava. Se olikin hieno juttu, sillä sen jälkeen minun ei ole tarvinnut juurikaan ajaa.

Kun rakensimme Duokotia, asuimme käytännössä matkailuautossa parikin talvea ja kesää. Kaksi vuotta siis, joten hankinta oli kaikkea muuta kuin hölmön hommaa. Ja kuka tietää tulevaisuuden, sillä autolla  on ajettu alle 70 000 km. Tätä kirjoittaessa on edessä kesän ensi reissu ja suunta sukuloimaan kohti reippaan 400 kilometrin päässä olevaa Kiteen kaupunkia.

Mutta pitemmälläkin Matkakodilla olemme käyneet. Olemme menneet läpi Itä-Euroopan, Romanian ja Bulgarian kautta Mustallemerelle, sieltä Istanbulin ja Turkin vuorten yli Alanyaan. Josta matka jatkui vanhan Jugoslavian uusien maiden läpi Atlantin rannikolle ja viimein kotiin. Reipas 10 000 kilometrin lenkura.

Joku saattaa olla lukenutkin, sillä matkasta teimme päiväkirjan, jonka jaan tässä linkin kautta teille: http://caravan--lehti-fi-bin.directo.fi/@Bin/cbb53015a3dc074f021ff3f3450e6988/1403876822/application/pdf/28829/Euroopanmatka2008_stranden.pdf