Mutta örveltäjäkansaa me valitettavasti olemme edelleen ja pärjäämme siinä varsin hyvin itä-, pohjois-, länsi- ja etelänaapureillemme, joita kaikkia Jomtien Pattaylta löytyy. Muita huomioimattomaan käytökseen venäläiset eivätkä suomalaisetkaan tunnu kuitenkaan tarvitsevan viinaa. Mesoaminen onnistuu yhtä lailla selvinkin päin. Ja samassa veneessä olen itsekin, sillä innostun ja tulistun helposti. Siinä tuoksinassa unohtuu muut eikä auta paljon Päiviksen jarruttelutkaan.
Mutta toisaalta minusta löytyy uskomaton määrä suvaitsevaisuutta, jonka johdosta jotkut itseään kunnon kristtyinä pitävät eivät ole voineet minua pitää kristittynä lainkaan. Armon sijaan he kääntelevät ja vääntelevät asioitani ja näkemyksiäni toisin kuin olen koskaan tarkoittanut. Se on tietysti jokaisen tinkimätön oikeus. Ymmättää asiat kuinka haluaa.
Kerron esimerkin. Kun olin Jyväskylän Katulähetyksen toiminnanjohtaja, nimittelin esimiestäni, silloista johtokuntaa "hurskaitten johtokunnaksi". Tai oikeastaan sitä nimitystä käyttivät asiakkaamme. Kun Katulähetyksen työhön kuului ensi sijaisesti poistaa asunnottomuutta, niin meillä asui alan miehiä ja naisia paljon enemmän kuin sata ja syntyi parisuhteita. Kun en sitä estänyt ja miten olisin voinutkaan, niin jotkut saivat päähänsä mustakantinen raamattu kainalossaan, että Soini suosii avoliittoja. Tämä tietty nousi esille sitten yhdessä hallituksen kokouksessa. Että kuinkas Jormas tämä nyt on linjassa kristillisyyden kanssa, niin paloi päreet, kuten tulistumisestani jo aiemmin mainitsin.
Sanoin, että Katulähetyksen johtokunnassa, joka taisi olla jo silloin muuttunut halllitukseksi, on maailman sivu ollut eronneita, uudelleen naituja sekä ilman avioliittoa parisuhteessa eläviä ja asiakkaisiin rakastuneita. Että miten se on eri asia? Joten sellainen virsikirja millainen seurakunta. Ja jatkoin, että minä en suosi enkä koskaan ole suosinut avoliittoja. Mutta mikä mielestänne olisi parempi paikka opetella tulemaan toimeen vastakkaisen sukupuolen kanssa selvinpäin kuin Katulähetys? Joten minä olen tukemassa jokaista vakavasti otettavaa parisuhdetta kohti avioliittoa. Se on tasan eri asia kuin avoliiton suosiminen, mutta tätä työtä tekemässä ei ole juuri hallituksen jäseniä näkynyt.
Mutta miten tämän päivän blogi karkasi kauas taakse menneisyyteen? Siksi, että suvaitsevuus on kova sana, jonka moni näyttää sekoittavan hyväksymiseen. Sitä se ei ole. Liitteenä suvaitsevuudesta laitan eilen näppäilemiäni valokuvia kaksi kappaletta. Ne ovat kertakaikkisen suloisia ja aivan ytimestä ja kertovat kaikkialla maailmassa samanlaisten ihmisten erilaisuudesta. Siinä pari lasta on saanut yhtä monta muovisaavia ja ne puolilleen vettä varsin vilkkaan kadun varteen. Yksi variaatio vähemmän kunnallisesta päivähoidosta siis. Vanhemmat pitävät putiikkia auki ja lapset ovat mukana. Kun heitä kuvasin ja keskustelin, he thaiksi ja minä suomeksi, oli yhteisymmärryksemme täydellinen. Siihen ei kaivattu yhtään aikuista eikä varsinkaan kielitaitoista. Sitten istutin heidät mielikuvissani Helsingin kadulle kesähelteellä. Ja ajattelin, että kumpi tapahtuisi nopeammin. Vanhempin hoitoonohjaus vai lasten huostaanotto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti