Sivun näyttöjä yhteensä

torstai 23. tammikuuta 2014

Säässä kuin säässä

päivis: Tänään ulkolämpömittari kipusi taas yli 20 miinusasteen. Vai pitääkö sanoa, että putosi alle sen? Näin oli aamulla ja myös töiden jälkeen kotiin palattuani. Aamulla vähän tuskailin, että onko tässä mitään järkeä. Tosin auto oli lämmin, mutta takaisin tullessa kotimatka piti aloittaa kylmässä autossa. Helsingissä ja Vantaalla, jonka kautta tulen kotiin, pakkanen ei sentään ollut ihan niin kireä. Meillä on aina muutama aste kylmempää kuin muualla. Se on se alavan maan lisä kai.

Kotona odotti sitten jokapäiväinen, mutta mukava kuntopolkukierros Niilon kanssa. Puin kokeeksi sille takin päälle. Oikein hieno takki, mutta ensin Niilo tuntui olevan sitä mieltä, ettei sitä tarvita. Pian se kuitenkin tottui loimeensa ja kipitti tavalliseen malliin.

Kun viime reissun lopulla ajattelin Thaimaassa kylmään Suomen talveen tulemista, se tuntui hyvin vastemieliseltä tai ei ainakaan kovin houkuttelevalta. Mutta äkkiä tähän tottui. Kun luntakin satoi sen verran, että yleisnäkymä on valkoinen, ei ole syytä valittaa. Kunnon pakkaskeli tekee kaikista risuistakin niin kauniita, että se hyvin vetää vertoja Thaimaan luonnolle.

Pakkasessakin pärjää, kun päällä on untuvatakki. Minulla ei ole sellaista koskaan aiemmin ollut. On vain ollut vanha kirpputorilta ostettu kelsiturkki, jonka olen pukenut päälleni kovimmilla pakkasilla. Untuvatakki vetää hyvin vertoja sille.

On kummallista, miten ihminen sopeutuu lopulta niin helposti kylmään ja kuumaan ilmaan. Vaikka Thaimaassa on Etelä-Suomen kylmimpään talvisäähän verrattuna toisinaan jopa 60 astetta lämpimämpää, helteeseenkin tottuu nopeasti. Silti vielä kummallisempaa on se, miten luonnon eläimet - linnut, kauriit tai hirvet - pärjäävät talvipakkasilla. Niillähän on sama tai lähes sama höyhen- tai karvapeite kuin kesälläkin. Ne vasta sopeutujia ovat.

Ei kommentteja: