Onko viina viisasten juoma vai juovatko he sitä lainkaan?

jormas: Tähän ikään olen tullut tietämään monista asiosta jonkun verran tai kohtalaisesti. Mutta minulla on ollut vain kaksi todella intohimoa. Toinen on viina ja toinen viinattomuus. Kyseisen aineen kanssa olen ollut tekemisissä tavalla tai toisella koko elämäni, yli 60 vuotta.

"Naisten pyhä sota" vuodelta 1874: raittiusliike tuhoaa
"Jumalan ja ihmiskunnan puolesta" alkoholitynnyreitä.

Vain näistä kahdesta intohimostani koen tietäväni tarpeeksi, jotta voin keskustella niin sanotusti ammattimaisesti. Siksi, mutta muutenkin tiedän, että hurskastelemalla tai moralisoimalla ei kohtuullisen korkeaan alkoholinkäyttömäärään Suomessa voi juurikaan vaikuttaa. Ei ainakaan alenevasti.

Pitkässä juoksussa vain asennekasvatus ja ihmisten järkiintyminen on jotain sellaista, jossa on toivoa. Onkin valitettavaa, että raittiustyöllä on niin kovin kielteinen ja yksipuolinen leima. Osin se kyllä on itse hankittu.

On outoa, että koko sana aina Wikipedia myöten pyörii päihteiden ympärillä. Poikkeuksen taitaa tehdä raamattu, joka saattaa puhua aiheesta monipuolisemminkin. Minulle raittius on balanssia itsensä ja ympäristön kanssa ilman, että sitä pitää, saati haluaa muuttaa keinotekoisesti, varsinkaan kemiallisilla aineilla toisenlaiseksi. On hienoa kokea syvää surua ja valtavaa iloa sellaisina kuin ne itse kunkin kohdalle osuvat. Tai sitten vain olla möllöttää omaa arkeaan.

Ihmisen itsekkyyttä ja omaan napaan tujottamista en ole alkoholin myynnissä osannut koskaan ymmärtää. Enkä kyllä muutenkaan, vaikka löydän itsekkyyden keskeltä itsenikin huomattavasti useammin kuin mielelleni olisi hyväksi. Mutta nyt tarkoitan sitä, että alkoholia pitää saada lähes jokapaikasta.

Aikoinaan kävin pelaamassa sunnuntaiaamuisin tennistä yhdessä yksityisessä hallissa. Siellä oli kahvio, joka oli saanut keskikaljaoikeudet. Ja ennen pitkää se oli sunnuntaiaamuisin ainut keskikaljakuppila, joka oli paikkakunnalla avoinna. Ja asiakkaat sen mukaan. Jotkut vanhemmat lopettivat lastensa kanssa aamuisen liikuntaharrastuksensa, kun liikunnan jälkeen virvoikkeille mentäessä olivat pöydät täynnä orveltäviä veikkoja ja veikottaria. Saman tapaisesti on käynut joidenkin R-kioskien kanssa. Joihinkin ei voi iltasella laittaa jälkikasvuaan keskenään hakemaan edes iltajäätelöä, kun on pelko, että jäätelörahat menevät ahneiden janoisten tarpeisiin.

Sen sijaan, vaikka en viinaa ole enää juonut pitkiin aikoihin, käyn silloin tällöin Alkossa. Haen sieltä alkoholitonta viiniä ja olutta. Poikkeuksetta kokemus on ollut ammattinsa osaavan, kohteliaan henkilökunnan ansiosta hyvin miellyttävä viinisuosituksineen.

Alkoholijuomien myyntipaikolla voidaankin kulutukseen vaikuttaa ehkä enemmänkin kuin kaupan- ja panimoalan puristuksessa saamme ääntämme kuuluville.

Kun meillä on yhteen jos toiseenkin alaan erikoistuneita liikkeitä apteekkeja myöten, niin miksi kaikki alkoholijuomat eivät voisi olla niiden myyntiin erikoistuneissa liikkeissä entiseen tapaan? Sen ei pitäisi olla matkastakaan kiinni, kun juomaa roudataan kaljakärryjen akselit väärällään Virosta.

Olkoon alkoholijuoman luokitus mikä tahansa, tarvitsen kohtuullisen määrän mielikuvitusta voidakseni pitää sitä viranomaisten tapaan elintarvikkeena.