jormas: päivis on kasvissyöjä. Tai ei oikeastaan aivan, sillä hän syö kalaa sekä kanaa ennen kanaa. Siis kananmunia.
Silloin tällöin, kun leikkelen silavaa tai Sinistä leivälle, sanon hänelle leikkimielisesti kuin kokeillen, että tässä tulisi samalla sinullekin. Ja jatkan, että ehkä joskus olet iän myötä unohtanut ruokatottumuksesi ja sanot, että mikä ettei.
Ajattelen, että siitä saisi alkunsa yhteiset iltahetkemme ja istuisimme elävän tulen ääressä paistamassa syömisiksi lihaa muodossa jos toisessa. Mutta ei ole tällaista näköpiirissä, vaan päivis uhkaa tehdä vanhuutensa turvaksi jonkun hoitotestamentin, jossa vankilan uhalla minua kielletäään syöttämästä hänelle moisia tuotteita, vaikka hän ei muistaisi edes kuka olen.
Mutta nyt on syytä todelliseen huoleen. Sillä eilen hän blogikirjoituksessaan kertoi pakastaneensa farmarinsa. Minä näen siinä suuren uhkakuvan ja ajattelen, että ennen pitkää huonolla tuurilla astuessani ruokapöytään on siinä tarjolla pakastettua seitä ja pakastettuja farmarihousuja. Niistä ei hyvällä mielikuvituksellakaan tule farmarin keittoa.
Joten nyt minun on käännettävä kelkkani aivan toiseen suuntaan. Kun aiemmin yhteisten lihahetkien toivossa toivoin muistin huononnusta ja päivis unohtaisi olevansa kasvissyöjä, niin nyt on pidettävä aivan erityista huolta hänen muististaan. Jotta en jonain aamuna huomaa päiviksen kattamassa aamiaspöydässä syöväni hänen pakastettuja farmareitaan, kun en itsekään muista millaista on vaikkapa farmarin keitto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti