Mitä teitte unessani Olli Valtonen ja Paavo Voutilainen?

jormas: Fb-kavereihimme kuuluu muun muassa Olli Valtonen. Hyvä ja mukava mies, joka palautti aikoinaan pyynnöstäni seinänkorkuisen ristin Sininauhasäätiön kirkkoon/sakraalitilaan Hämeentielle. Näin kai kelpo papin kuuluu ja on hyvä tehdäkin.

Toivottavasti ajan tuulet eivät saa aikaan sitä, että Sininauhasäätiö myy kirkon, sillä valtakunnassamme ei kristillisessä kentässä kai niin sanottujen seurakuntien ulkopuolella ole montaakaan luterilaisen kirkon siunaamaa jumalanpalvelushuonetta.

Mutta tämä ei ollut se juttu, josta minun piti aamutuimaan kirjoittaman. Vaan uni, josta osa jätti muistijäljen, joka oli tallessa vielä aamullakin. Niin ei minulle usein käy. Unessa Olli Valtonen istui fillarin pakkarilla tai tarakalla. Kumpi sana lienee suomea vai eikö kumpikaan. Unessa toinen pappi, Helsingin sosiaalijohtajanakin toiminut Paavo Voutilainen polki fillarilla pitkin stadin katuja kyydissään siis Valtonen. Miehille morjenstin Sininauhasäätiön kirkon kohdalla Kurvissa. Hieman toruvaan tapaan, sillä papit ajoivat pikkutakit päällä pitkin jalkakäytäviä.

Jäin seuraamaan minne miesten matka. Ja kas, ravintola Stadin Tähteen he menivät. Se ei enää unesta  selvinnyt, että iltapäivätansseihin, Pekka Lipposen ja Kalle-Kustaa Korkin tapaan näkäräisille, vaiko syömään tai jotain muuta. Saattaapi jäädä ikuiseksi arvoitukseksi.

Kovin oli pappivoittoinen uni, sillä myös Sininauhasäätiötä johtaa pappi, Aarne  Kiviniemi, jonka merkittävin juttu minulle ei suinkaan ole kyseisen lafkan johtaminen jälkeeni. Vaan, että hän vihki päiviksen ja minut avioliittoon järjestämissämme Kaikkien Aikojan Juhlissa, johon osallistui jengiä läpi yhteiskuntaluokkien.

Muun muassa molemmat viime vaalien loppukilpailun presidenttiehdokkaat Sauli ja Pekka.
Saulilta ja Jenniltä ei tullut joulukorttia, mutta  Pekalta ja Antoniolta tuli. Siitä ja muustakin Haaviston Pekan kanssa koetusta on mukavat muistot.

Täällä meidät vihittiin

Samoissa pippaloissa juhlittiin Sininauhasäätiön 50-vuotistaivalta, Tuusulan Mutterimajan vihkiäisiä, joka muuten pääsi poikkeuksellisena rakennuksena Raha-automaattiyhdistyksen juhlakirjaakin. Sitten juhlittiin päiviksen ja minun häitä, sekä sitä että silloinen tasavallan presidentti Tarja Halonen antoi minulle sosiaalineuvoksen arvon. Se ei nykyisten lainsäätäjien ansiosta riitä edes päihdeongelmaisten asumispalveluyksikön yövalvojaksi. Presidentin päätöksen sosiaalineuvokseksi allekirjoituksellaan vahvisti myös silloinen pääministeri Matti Vanhanen. Jonka suurin ansio mielestäni on, että hänkään ei käytä päihteitä. Sen hän profiloi tyylillä myös ministerinä olleessaan.

 

Mukavia muistoja juhlista tuli tätä kirjoittaessa mieleen. Että kun en hallitse tanssiaskelia, piti jotenkin selvitä kuitenkin häävalssista. Siihen pestasin nuoruuden ystäväni Santeri A:n, jota minulla on lupa sanoa myös mustalais-Santuksi. Joku muistanee hänet Manne TV:n päävirtuoosina. Ja joku Hyrylän tämän hetken parhaasta kuppilasta, Päämajasta http://www.paamaja.info/.

Jossa on aina alkoholitonta olutta ja jonka yläkerrassa äitini ja isäni laittoivat minut alulle syksyn pimeässä yössä vuonna 1949.

Kuvassa Santtu ja edesmennyt Eeki Mantere, joka hänkin kuului tuttuihimme. Päivis muun muassa kerran saattoi "käsikynkkää" Eekin Asunnottomien yön juhliimme tässäkin jutussa mainittuun Sininauhasäätiön kirkkoon. Siellä mies, joka kulki myös taitelijanimellä Viktor Kalborrek, esitti aikani Sininauhasäätiön tunnusbiisin. Tuhansien tähtien hotelli. Taustan you tubeen on tehnyt yksi silloisista työntekijöistämme. Olkaa hyvät: http://www.youtube.com/watch?v=mtwpohnI4lc.

Häävalssina meillä vastaavasti oli Kulkurin valssi, jota tahditti nykysin Sininauhasäätiön työntekijänä toimivan Heikki Haaksiluodon bändi. Santtu joka tapauksessa hoiti häävalssin osalta sulhasen tai siis  silloin jo puoliso jormaksen osan kybällä. Muista hääpäivän ja -yön aviomiehen jutuissa pärjäsinkin ilman apujoukkoja.

Ken tietää mikä on aasinsilta ja harrastaa niitä, huomaa jonkun sellaisen tässäkin kirjoituksessa. Minusta ne  ovat mukavia. Osa blogieni jutuista on joillekin moneen kertaan kuultuja ja luettuja ja monille taas ei. Blogia pidämme kuitenkin kai suurimmaksi osaksi itsemme vuoksi, jonka sivussa ainakin palautteesta päätellen, joku lukijakin saattaa saada jotain. Kun ikää tulee lisää, niin saattaa käydä, ettei minulla ole kuin juttu tai kaksi, joita toistan päivästä toiseen. Mutta senhän näemme sitten, kun lukijatilastojen mukaan ei ole enää lukijoita. Sen jälkeen kirjoitan vain ja ainoastaan omien elonpäivieni ratoksi.