Köpö-ukko ja nuori aikuinen

jormas: Meillä on pidennetyn viikonlopun ollut hoitokoira, josta päivis taisi kirjoittaakin. Pitkän elämän elänyt jackrussel, jolla ihmisen iäksi muutettuna on vuosia takanaan 105. Ken minut tuntee, sanoo sadasta viidestä, että niin tietysti. Joskus voin kirjoittaa siitäkin, sillä kyseinen luku on seurannut minua monella tavalla läpi elämän.

Nuori aikuinen, osaomistuskoira Niilo sen sijaan lienee nyt ihmisen iässä reipas parikymppinen.

 

Mutta köpöukko Ruttunen, Rudi kai oikealta nimeltään, on yksi upeimmista koirista luonteeltaan, johon olen koskaan tutustunut. Omalla laillaan se on virkeämpi kuin Niilo, vaikka tahti onkin verkkainen. Oikeasti se köpöttelee kuin Duracell-ukko konsanaan mainoksessa.

Silti sillä on vielä samat elkeet kuin nuorella koiralla konsanaan tyttökoiran kohdatessa. Ruttuselle puuhaan sen sijaan riittää Niilo-koiran korva ja milloin mikäkin. Mutta ei sillä lemmenkumppanilla suurta väliä ole Niilollakaan. Oikeata petikaveria Niilolla tosin ei ole vielä koskaan ollutkaan. Joten tervetuloa tyttökoirat, täällä olisi poikuutta tarjolla.

Rudi on lähes kuuro ja näkökin lienee heikon sorttinen. Mutta eilen, kun sille pari kertaa vihelsin, niin kyllä vain, ainakin ylä-äänet se kuulee. Sanoisinpa, että oivallisesti. Aistit valpastuivat, joskin se ei oikein osannut paikallistaa mistä moinen vihellys tuli.

Korvat pystyssä se kuitenkin kulkee terhakkaasti edelleen lähes aina. Ikään kuin varmuuden vuoksi, jos jostakin jotakin kuuluisi. Eli jos vanha herra meille vielä joskus tulee, niin sitä varten taidan hankkia sille koirapillin. Niin kuuluu Ruttusellekin jotain.....