Jorma julkaisi jokin aika sitten kuvan, jossa tenavat olivat leikkimässä tulevan thaikotimme työmaalla aivan meidän asuntomme kohdalla. Ja jos lapsia ei näy kerroksissa, he leikkivät leikkejään jossain lähistöllä, rakennustyömaan alueella kuitenkin.
Yhtenä päivänä näimme lenkillä ollessamme liudan pikkulapsia, jotka leikkivät nuotion kanssa lähellä asuinrakennuksia. Saivat näköjään tehdä sitä kaikessa rauhassa.
Jomtienin rantakadun rannan puolta kävellessä näkee lähes päivittäin tämän pikkuisen, jonka sanomme olevan vankina kävelytelineessään, joka on narulla sidottu puuhun. Lapsi on kuitenkin aina niin hyväntuulinen, ettei hän luultavasti ainakaan itse käsitä, miten kyseenalaiselta hänen päivähoitojärjestelynsä näyttävät. Luultavasti vanhempienkaan mielestä siinä ei ole mitään omituista. Joskus vain tulee mieleen, kun mailla eikä halmeilla näy huolehtivaa aikuista, eikö lapsi ole vaarassa joutua ryöstetyksi.
En tiedä, minkä verran Thaimaassa on mahdollista kohentaa yhteiskunnallista asemaansa koulutuksen avulla. Se kuitenkin taitaa olla selvää, että jos jo alle kouluikäisenä lapsi kulkee rantatuolien välissä kauppaamassa ylihintaista WC-paperia tai irti päästettäviä varpusia, tulevaisuuden näkymät eivät rannalta kovin pitkälle ulotu. Oman jännityksensä rannalla vanhempien kanssa kulkemiseen tuovat vielä ajoittaiset poliisiratsiat, joiden aikana ilman lupaa toimivat kauppiaat joutuvat ottamaan jalat alleen. Luvattomia näyttävät olevan lähes kaikki muut paitsi rantatuolien vuokraajat ja hierojat.
Turistin kannalta kaikki turistitavaraa, syötävää tai palveluja myyvät ihmiset ovat tarpeellisia ja enimmäkseen mukavaa väkeä. Huomaa, että ankaralta näyttävästä ammatinharjoittamisestaan huolimatta monet heistä tekevät työtä, jonka kokevat omakseen. Emme ehkä aina vain jaksa muistaa, miten tärkeää työtä he tekevät. Tai huomaamme viimeistään silloin, kun "Fazerin munkkien" myyjää ei ala kuulua tai sodapullon saaminen omalle rantapöydälle tuntuu kestävän turhan kauan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti