Minne on kadonnut shoppailuvimma?

Monitoimikulkuneuvo jossakin maailmalla

Eilisessä blogissaan päivis kertoi shoppailumatkastaan naapurikaupunki Pattayalle.
Totta koko juttu ja kaukana takana on shoppailuvimma ja ajat, jolloin kuljin hänen mukanaan kaupoilla kirja mukana, jota luin jossakin kaupan mukavassa sopessa kunnes jonkun tuotteen hypistelytarve tai muu tuli täytettyä.

Joskus onkin huvittavaa seurata äitiä (ja isääkin), kun hän leluosastolla paasaa jälkikasvulleen, että ei saa koskea. Ja kun päästään "äidin tai isän osastolle" on hänellä hyppyset koko ajan kiinni jossakin tuotteessa. Eli älä tee kuten äiti tekee, vaan kuten isä sanoo.

Kallisarvoisen läksynkin olen oppinut yhdellä kauppareissulla. Erehdyin nimittäin kerran, kun jotain tuotetta tuotiin minulle arvioitavaksi lukurauhaani häiriten sanomaan, että tarvitsetko sinä tuota todella johonkin?
Sain pitkän esitelmän naisen ostoksilla olosta. Sillä ei nimittäin ole mitään tekemistä sen kanssa, että tarvitaanko tuotetta vai ei. Tämä pitäisi kuulemma jokaisen miehen ymmärtää. Ja nyt tiedän, että on tai saattaa olla suuri loukkaus kyseenalaistaa naiselta, hänen sinulle mahdollista valintaansa esitellessä, tuotteen tarve ja ylipäätään tarpeellisuus.

Onkin merkillistä, että naiset eivät tässä asiassa voi ottaa oppia miehistä. En nimittäin jaksa olla ihmettelemättä miksi päivis ei viihdy rinnallani, kun arvioin jonkun sirkkelin sähkömoottorin tehoja tavaratalo Hongkongissa tai Biltemassa. Sama ilmiö toistuu, vaikka vaihdan kauppaa ja yritän ratkaista viemäripumpun tai lattiamaalin ominaisuuksia Bauhausissa. Joskus naisesta saattaa jopa tuntua, että mies vain otsa kurtussa pohtii, että minkähän käyttötarkoituksen milloin millekin tekniselle vempaimelle kotona keksisi, jotta voisi sen ostaa.