päivis: Kun palasimme kahden kuukauden poissaolon jälkeen Tuusulan kotiin, Merikonttikodissa oli koleaa. Kymmeneen asteeseen säädetty ilmalämpöpumppu ja säteilylämmittimet olivat toimineet erinomaisesti. Takkaan puita ja koti oli hetken päästä mukavan lämmin. Toisin ehkä olisi ollut, jos ulkona paukkuisi pakkanen. Vaan kun ei pauku. Lämpöasteiden lisäksi on sadellut vettä. Vasta tänään on ollut poutapäivä, mutta mittari on edelleen plussalla. Pakkasenkestävyyttä päästään siis testaamaan vasta myöhemmin.
Vesisäiliöön jäi lähdettyämme runsaasti vettä. Olimme vakuuttuneita, että vesi on käyttökelpoista palattuammekin ja niin onkin. Minkäänlaista sivumakua ei siinä ainakaan ole havaittavissa. Vesi on myös mukavan viileää, sillä teknisen tilan lämpö pidetään mahdollisimman alhaisena. Kunhan säiliöissä oleva harmaavesi ja käyttövesi eivät pääse jäätymään. Nyt ei ole ollut sitäkään vaaraa. Sosiaalikontin säiliön loput vedet tyhjensimme ennen lähtöä ja tänään se on taas täytetty piripintaan uudella vedellä.
Merikonttikodin konttien liitoskohdassa lattiassa on leveä rosterilevy. Pelkäsin tultuamme, että rosteri pitää peittää matolla. Niin kylmältä se tuntui. Mutta tunne oli vain väliaikainen. Kun huoneissa lämpö kohosi, myös rosteri lämpeni.
Alkutalven myrskyt eivät myöskään tehneet pahemmin tuhojaan Jokilaaksossa. Matkakodin kookkaasta tallista oli pressun kiinnitys vähän irronnut ja kasvihuoneen yksi seinäelementti oli irronnut. Puu oli kaatunut kompostorin ja huvimajan väliin.
Koska lammet ovat sulat, sorsat eivät ole ymmärtäneet tai halunneet lähteä mihinkään. Siinä ne uiskentelevat ja käyvät tuon tuosta ruokintapaikalla herkuttelemassa kauralla. Kaneista on papana- ja jälkihavaintoja, mutta kovin suurta laumaa pihapiirissä ei nyt ole. Varmasti kerralla on nähty vain yksi kani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti