Varjot imevät Niilon ja päiviksen

jormas: Pattaya Suomi-Seura http://www.pattayasuomiseura.fi/ on sunnuntaita lukuunottamatta avoinna joka päivä. Virallisesti aukioloaika on 12-16, mutta kyllä jengiä tulee jo aiemmin. Suoma- ja thaimaalainen kotoisa ja välin hilpeä puheensorina tayttää alakerran, jossa varsinaisesti oleskellaan. Sisätiloja meillä on katutasossa 100 m2 ja ulkoalue päälle. Itselläni on minulle yksi mielekkäimmistä yhteiskuntavastuun kantamisen muodoista.

Päivittäin, eikä aina silloinkaan, teen monia huomattavasti vähemmän sitä sun tätä täällä olevien suomalaisten ja heidän seurassaan olevien thaimaalaisten keskuudessa. Mutta vuoden aikana se tasottuu. Varsinainen sesonkihan on puoli vuotta tai alle, jolloin tietenkin moni vapaaehtoinen tekee enemmän. Minun ydinjobini on kotisivut sisältöineen ja muu kommunikointi Seuran asioissa sähköpostein, keskustelupalstoin ja puheluin sekä sitten tietenkin livenä nokakkain. Siinä ei varsinaista sesonkiaikaa ole, vaan se jatkuu enemmän tai vähemmän tasaisena virtana läpi vuoden.

Kelit ovat loistavat. Tätä kirjoittaessani on paikallinen aika 10 aamupäivällä ja lähes länteen suuntaavan parvekkeemme mittarissa on asteita 29. Kun mittari on aamulla varjossa, on auringossa niin paljon, etten sitä edes kirjoita.

Silloin tällöin täällä törmäänkin ihmisiin, joille lämpöä on liikaa. Itse en siitä kärsi millään tavalla, vaan nautin ilmastosta ja ilmasta. Ja niin tekee päiviskin, vaikka hänelle näyttää kehittyneen yksi sama tapa kuin osa-omistuskoira Niilollemme.



Varjot imevät päivistä puoleensa

Eilen nimittäin aamusta ajoimme moottoripyörällämme Buddhahillin toiselle puolelle, jossa sijaitsee varsinainen Nakluan kylä ja sen viereen muodostunut Pattayan kaupunki. Lähes kaikki tavaratalot ynnä muut muoti- ja muut isot liikkeet sijaitsevat siellä.

Varsinaiset tyttö- ja poikakadut ovat myös Pattayan puolella. Toki niitä löytyy jokapuolelta. Aiheen ydin lienee Walking Street sivukujineen, joka vaihtaakin vuorokauden aikojen mukaan väriä kuin kameleontti. Päivisin se on kuin mikä tahansa ostoskatu pienine putiikkeineen ja baareineen. Mutta kun ilta ja yö koittaa, on menokin toisenlaista. Siitä saatan kirjoittaa jossain mutkassa enemmänkin, sillä se pitää sisällään myös rakkaustarinoita, joita moni täältä puolin ja toisin kuitenkin hakee. Mutta eivät kaikki. Eivät ainakaan kansana, sillä venäläisille esimerkiksi Pattaya ja Jomtien ovat ilman muuta perhe- ja pariskuntakohteita.

Mutta se päiviksen ja Niilon yhtenäinen tapa. Kun eilen kävelimme lähes viiden kilometrin rantakadun edestakaisin. Sen vieressä hiekkaranta kulkee aurinkotuoleineen koko matkan. Kun kesäisin Suomessa olemme käyneet Niilon kanssa lenkillä, niin jokainen varjoläntti imee sen puoleensa. Ja näin huomasin päiviksenkin tekevän.