Onnenonkijoita

jormas: Mielestäni tiedän monista asioista paljon tai ainakin jonkin verran ja osaan niitä myös auttavasti. Mutta vain kahdesta kokonaisuudesta minulla on mielestäni riittävästi tietoa, jotta voisin sanoa olevani asiantuntija. Niiden ansiosta kirjoitan myös maihintulokorttiini ammatikseni "specialexpert". Viina ja viinattomuus. Niistä tiedän paljon, sillä molempien kanssa olen puuhastellut enemmän tai vähemmän ammattimaisesti kolmekymmentä vuotta. Tämän lisäksi tai osin vuoksi koen olevani myös väärien valintojen asiantuntija.

päivis kirjoitti Pattayan laivaturmasta ja Seuramme pienestä, mutta varmastikin asianomaisille merkittävästä avusta, jonka kaksi laivassa mukana ollutta Seuran kävijää sai toimipisteessämme. Hän kirjoitti, että hoksottimet olivat jollakin tai joillakin paikoillaan. Siitä poimin yhden aivan oleellisen asian. Seuralla ei katsottu itsellään olevan kriisiapuun tarvittavaa osaamista, mutta oli jotakin, joka on vielä enemmän. Oli ymmärrys, että jos osaamista ei ole, niin sitä on jollakin, josta sitä voi hankkia. Kiitos siis minunkin puolestani paljon enemmästä kuin oppikirjamallisesta toiminnasta.

Kaiken tietäviä ja osaavia nimittäin niitäkin löytyy täältäkin lähes joka lähtöön. Usein heillä on vain yksi totuus, joka on omassa päässä ja jolle uhka ovat kaikki toisinajattelevat ja -ajatukset. Olisikin jokaiselle hyväksi olla tai peräti pyrkiä pienelle paikalle elämässä silloin tällöin.

Täällä, mutta tietysti joka puolella maailmaa, on taivas täynnä tähtiä. Niitä katsellessani ymmärrän jotain omasta pienuudestani, mutta myös suuruudestani tai ainakin ainutlaatuisuudesta, sillä toista samanlaista jormasta tuskin maailankaikkeudesta löytyy. Tähän voi joku aivan syystäkin todeta, että "Luojan kiitos." Pienuuteeni taas vastaavasti kuuluu, että minusta  ei ole minkäänlaisen  jumalan kieltäjäksi, sillä itselleni ei ole luotu tai annettu sellaista  viisautta, että sen voisin varmaksi tietää.

Ehkä itseni ja omien näkemyksieni suojaksi haluan ajatella, että en, eikä kukaan muukaan ihmisen kaltainen, ole maailman napa ja varsinkaan älykkäin eläväinen. Luulen, että lähes kaikki ihmiset uskovat samoin. Joten meillä kaikilla on jokin korkeammaksikin voimaksi sanottu. Meistä moni uskoo hyvään ja ajattelee, että se on ihmisestä itsestään. Mutta kun kysyn, että entäpä sitten paha ruumiinsilpomisineen ja tappamisineen ilman mitään syytä? Se laittaa ajattelemaan, että onko tämäkin automaattisesti ihmisen sisällä vai tuleeko se jostakin ulkopuolestamme?

Kun ajattelemme voimia ja älyä ihmisen ulko- ja ehkä yläpuolellakin, on helpompi uskoa pahan olemassa oloon kuin hyvän. Että hyvyys on ihmisessä itsessään, mutta pahuus tulee jostakin. Tätä täällä tällä hetkellä pohtii moni Buddhan eteen hiljentyvä, mutta myös eurooppalainen oman uskonsa kanssa, kun ovat menettäneet läheisensä laivaturmassa.

Aivan erityisesti asia tullut lähelleni, sillä aivan kelvollinen kaverini täällä Thaimaan taivaan alla asuu paikassa, jonka altaalta voi katsella auringonlaskun suoraan meren taakse. Siis jonnekin sinne minne Kolumbuskin aikoinaan lähti. Voi kokea aidon ja ainutlaatuisen sinisen hetken. Altaan vedessä, kuudennessa kerroksessa katselen isoa, laskeutuvaa tulipalloa, joka on osaltaan antanut miljardeja vuosia osalle maailmankaikkeutta mahdollisuuden elämälle sellaisena kuin sen ymmärrän. Että minäkö tuon luojaa tai alkuupanijaa suurempi ja viisaampi?

Mutta yhteistä meille kaikille on, että olemme onnenetsijöitä, sillä harva haluaa elämäänsä jatkuvaa epäonnea. Olemme siis tavalla tai toisella sangen mitättömiä onnenonkijoita maailmankaikkeuden merillä.



Tämän koiran päivittäinen onni taitaa olla, että saa olla mukana juoksematta itse.
Se ei halua luopua "paikasta auringossa" hetkeksikään.