Sininauha olemme me?

jormas: Vuosien saatossa on tullut kirjoitettua ja sanottua yksi jos toinenkin sana Sininauhasta ylipäätään. Ja varsinkin Sininauhasäätiöstä, sillä olen antanut elämästäni kaikkiaan edelleen ehkä puolet sille tavalla tai toisella. Ehkä voisi ajatella, että "tavalla" on se osuus, joka on ollut palkkatyötä ja "toisella" on se osuus, joka on ollut jotain muuta. Sanottakoon sitä sydämenasiaksi tai kutsumukseksi.

Mukaan on mahtunut kritiikkiä, mutta myös paljon myönteistä sanomista, kuten kuuluukin, Varsinkin, kun kyseessä on toimija tai toiminta, jota arvostan. Usein vaan on niin, että kun vaikkapa seurakunnassa järjestetään tilaisuus, jossa 99 kuulijoista suhtautuu antiin myönteisesti ja yksi ei. Kun tämä yksi sitten pukee asiansa sanoiksi kailottamalla kaikille, että "Jumalaa ei ole", niin hänet muistavat kaikki. Mutta juuri kukaan ei muista niitä 99, jotka vaieten ottivat vastaan, mitä "ylhäältä" annettiin. Käy kuten suomalaisessa sananlaskussa: "Hyvä kello kauas kuuluu, paha kello vielä kauemmas." Niin käy usein kritiikinkin, on se sitten  aiheellista tai aiheetonta, jolla silläkin on puolensa. Jonkun mielestä aiheellinen on aiheetonta ja aiheeton on aiheellista.

Tuusulan Mutterimaja on edelleen jotain ainutlaatuista tässä valtakunnassa

Joku voi sanoa minulle kritiikistä, että antaisit olla. Mutta kukaan ei sano näin, kun puhun ylistävin sanoin. Mutta miten sydämenasian ylipäätään annetaan vaan olla? Varsinkin, kun se pitää sisällään paljon ihmisiä, joilla asunto tai siitä tehty koti on kaikki mitä hyvästä elämästä on jäljellä tai on koskaan ollutkaan. Ja jotka eivät pysty pitämään puoliaan ja kun normaalein ihmissuhde on Siwan kassa. Joka sekin soittaa poliisit perään, kun on tullut janoon nyysittyä jokunen keskari ja nälkään HK:n Sininen.

Mutta Sininauhasäätiössä on paljon hyvää, joka ansaitsee esiin tuomisen kriitiikin rinnalle. Säätiö esimerkiksi antaa monisatapäiselle laumalle puitteiltaan ihmisarvoisen asunnon. Johon itse kukin voi omin voimin tai yhdessä vaikkapa työntekijöiden kanssa rakentaa oman, kotoisen soppensa, jota voi huononakin päivänä kutsua kodikseen.

Toki on niin, että kun yhteen laitetaan paljon ihmisiä, joilla on vaikeuksia itsensä kanssa, niin onhan se mahdottomuus, että vaikeuksia ei olisi silloin muiden kanssa, Tai, että vaikeuksia ei olisi ihmisillä, jotka asuvat heidän kanssaan tai ympärillä tai tekevät työtään kyseisessä asuin- ja elinyhteisössä.
Mutta jos Säätiöön palveluiden pariin tullut ihminen on valmis sitoutumaan ja elämään kunkin yhteisön sääntöjen mukaan, on pohja paremmalle tulevaisuudelle luotu. Säätiössä on hyvä olla ja asua, kun tekee sen usein yhdessä sovitun pelin hengen mukaan. Tietty, aina se ei onnistu, sillä meillä kaikilla, minä mukaan luettuna, on huomattavasti helpompaa tonkia muiden kuin omaa läjää.

Kaikkinensa olen kuitenkin hyvin ylpeä siitä, että olen saanut antaa melkoisen panoksen Sininauhalle ja ennen kaikkea niille ihmisille, jotka tarvitsevat apua ja palveluita. Unohtaa ei myöskään pidä sitä, että Sininauha antaa melkoiselle joukolle ja heidän perheilleen leivän. Sen lisäksi voi jollekin käydä kuten minulle. Päihdeongelmaisten auttamisesta ja Sininauhasta tulee sydämenasia. Jos on jonkun Sininauhaliiton jäsenjärjestön rivijäsen, niin voiko sillloinkin sanoa, että "Sininauha olemme me?"