Koiran elämää

päivis: Niilo on ollut meillä taas kuukauden päivät. Sillä on siis maalaisjakso kaupunkielämän vastapainoksi. Täällä se tapaa huomattavasti vähemmän lajitovereitaan, mutta sen sijaan pääsee osalliseksi monesta sellaisesta, jollaista kaupungissa ei ole tarjolla.

Lentokentällä käynti ei tietysti ole asuinpaikasta kiinni. Sattuipa vain nyt tilanne, että menin Niilon kanssa Helsinki-Vantaalle vähän sillä mielellä, että ehkä se ei osaa käyttäytyä ja joudun viemään sen autoon odottamaan. Mutta olin väärässä.

Niilo oli kuin maailman kansalainen noin vartin, jonka odottelimme matkalaisia lentoaseman aulassa. Vain kerran se korotti ääntään ja silloinkin ihan ymmärrettävästä syystä: mummo pyyhälsi aulan läpi sauvakävelemällä. Intialaiselta vaikuttanut toinen vanhempi rouva kiinnosti Niiloa erityisesti ja niinpä se makasi maassa rähmällään pitkät tovit naisen puheen pulputusta seuraten. Kun tutut Thaimaan-kävijät ilmestyivät ovesta, riemu oli rajaton.

Vähintään kerran päivässä Niilon täytyy päästä Fatboylle mylläämään.

Tänä viikonloppuna se on myös päässyt ihmisten ilmoille maalaistapahtumiin. Eilen syysriehaan Ruotsinkylässä ja tänään Hyrylän markkinoille. Molemmissa paikoissa se käyttäytyi niin kuin koulutetun koiran kuuluukin. Myös lapsiin se suhtautui ystävällisesti ja antoi lasten silitellä ja rapsuttaa itseään kaikessa rauhassa. Kelpo koira!