päivis: Muutama päivä sitten televisiosta tuli luovuutta käsitellyt ohjelma. Se jäi katsomatta, mutta ohjelmasta kertoneessa lehtijutussa mainittiin luovuuteen liittyvän se, että ei aina tehdä asioita samalla tavalla. Olen siksi kävellyt Niilon kanssa kuntopolun kahdesti vastapäivään, kun aina teen sen myötäpäivään. Paitsi tänään palasin entiseen tapaan.
Entisaikaan luennolla ja myöhemmin erilaisissa koulutuksissa ja muissa vastaavissa istumistilaisuuksissa tulee usein mentyä joka kerta samaan paikkaan istumaan. Mitähän turvaa sitä tuosta itselleen hakeekaan? Ei se ainakaan luovuutta taida edistää.
Vähän kauhistellen kuuntelin joku ilta radio-ohjelmaa, jonne ihmiset saivat soitella ja ehkä toivoa musiikkia. Yksi soittaja, mies, kertoi perjantaikuulumisistaan, että "aamulla on siivottu, niin kuin aina, ja sen jälkeen käytiin kaupassa". Joku sanoo noita ehkä arjen rutiineiksi. Jokainen saa tietysti tehdä niin kuin parhaakseen katsoo, mutta itse toivon, etten koskaan urautuisi noin kotiaskareiden, ehkä oikein minkään muunkaan suhteen.
Paraskin puhuja! Juuri kerroin, miten maltoin kaksi kertaa kiertää kuntopolun vastapäivään, kun sitä ennen olen kiertänyt sen aina myötäpäivään. Ja tänä aamuna, kun en mennytkään kasvihuoneeseen hakemaan salaattia ja persiljaa leivän päälle laitettavaksi, olo oli lähes kuin petturilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti