päivis: Merikonttikodin saaminen kotipihaan oli tietysti kesän suurin tapahtuma. Sitä oli jo kovasti odotettu. Kaksi vuotta matkailuautossa alkoi loppuvaiheessa tuntua turhan pitkältä, mutta osasyy tuohon tuntemukseen oli varmasti se, että Duokodin odotus oli loppuvaiheessa jo niin kuumeista. Varmasti olisi mennyt vielä kolmaskin talvi, jos muuta ei olisi ollut tiedossa. Olenkohan nyt ihan rehellinen?
Suuri juttu oli myös lautasantennin ja uuden harava-antennin hankkiminen. Ja tietysti TV:n josta ohjelmia katselemme. Uudet kanavat ja varsinkin helppo tallentamismahdollisuus ovat jonkin verran muuttaneet katselukäytäntöjä ja katseltavan valintaa. Moni mielestämme hyvä ohjelma tulee sen verran myöhään, ettei niitä suorana jaksaisi odottaa ja vielä katsella loppuun asti. Moni katselu on jäänyt hyväksi yritykseksi ja filmin loppuratkaisu on jäänyt näkemättä.
Kesän kasveista on jäänyt mieleen kolmen tai neljänkin kasvin suuri määrä. Yksi on nokkonen, toinen jättibalsami, kolmas karhunköynnös ja neljäs pujo. Pujot ovat mielestäni lisääntyneet aikaisempiin kesiin verrattuna. Joku aika sitten tosin huomasin, että ne kelpaavat myös kaneille. Ovat jyystäneet niitä poikki ihan samalla tavalla kuin auringonkukkiakin. Mutta syötävää on suhteettoman paljon kaneihin verrattuna.
Kesä oli erikoinen siinäkin mielessä, että ruohoa ei ole juuri tarvinnut leikata muutamaa kertaa useammin. Jostain syystä se ei ole pahasti rehottanut.
Kasvihuone tuotti taas hyvin satoa, vaikka emme selvästikään hallitse kunnolla puutarhaviljelyä. Tai minä en ainakaan hallitse. Tomaatteja on vielä vaikka kuinka paljon. Luulen, että viimeiset niistä pitää vielä tuoda sisälle kypsymään. Yksi pussillinen salaattia on myös riittänyt meille mainiosti. Kylvin kasvihuonelaatikkoon kerralla kaikki pussissa olleet siemenet, jotka lykkäävät aina vain uutta salaattia. Mitään EU-direktiivejä ne eivät tosin varmaan pienilehtisinä täyttäisi, mutta kelpaa meille.
Uimassa on käyty koko kesä ja käydään edelleen. Jokilammen vesi on ollut parempaa kuin ennen. Viime kesänä jopa kerran epäilimme siellä olevan sinilevää. Silloin siirryimme Pikkulampeen uimaan, jossa tänä kesänä ei ole montaa kertaa tullut pulikoitua. Osin siitä syystä, että sen vesi on Jokilampea kylmempää. Se on myös pyhitetty vieraillemme, sorsille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti