Sivun näyttöjä yhteensä

tiistai 27. elokuuta 2013

Tutkimus vahvistaa asian

päivis: Vaikka olen itsekin ns. korkeasti koulutettu eli maisteri, suhtaudun usein vähän viileästi erilaisiin tutkimuksiin. Monesti tuntuu, että joku asia on kyllä muutenkin kaikkien ihmisten tiedossa, mutta sen arvo ikään kuin kasvaa, kun se on tutkimuksen kautta todistettu oikeaksi. Pidän sellaisia aika turhina tutkimuksina.

Tänään luin Uusi Suomi -lehdestä erääseen tutkimukseen liittyvän artikkelin, jonka sanoma tiivistyy näin: "Ihmiset ovat henkisesti yhteydessä toisiinsa niin vahvasti, että aivot eläytyvät läheisten kokemuksiin kuin ne tapahtuisivat itselle, kertoo Virginian yliopiston uusi tutkimus.
Tutkimuksen mukaan aivomme eivät merkittävästi erittele, kohdistuuko esimerkiksi vaaran uhka ihmiseen itseensä vai toiseen, hänelle läheiseen ihmiseen. Vaikuttaa siltä, että ihminen ei neurologisesti kykene vastaavaan empatiaan, kun uhattuna on vieras ihminen, kertoo tutkimuksesta raportoiva."

Uskon tuon tutkimustuloksen täysin, mutta väitän, ettei toisen tilanteeseen eläytymiseen tarvita läheistä ihmistä. Olen itse koko elämäni ajan ihmetellyt, miksi minuun "sattuu", kun näen jonkun kaatuvan, lähes kaatuvan tai muuten vain törmäilevän niin, että se saattaa tehdä kipeää. Ja tuota näkemistä seuraava kipuaistimus itsessäni tapahtuu yhtä hyvin livetilanteissa kuin esimerkiksi televisiosta katsottaessa tai elokuvissa. Jos James Bond näyttää Skyfall-leffassa telovan itsensä, ihan varmasti tunnen vihlaisun itsessäni.

Mutta esimerkiksi väkivaltaelokuvien tappelukohtaukset eivät minuun satu. Kummallista. En ole tuolle ilmiölle saanut Uusi Suomi -lehden artikkelia aikaisemmin minkäänlaista tolkkua. Jonkun muistan kyllä puhuneen vähän samankaltaisista kokemuksista. Omalta kohdaltani kyse ei kuitenkaan ole varmaankaan empatiasta, koska sama tuntemus tulee, vaikka itsensä kolhija olisi kuka tahansa. Tai sitten olen ihan älyttömän empaattinen ihminen. Hieman epäilen.

Ei kommentteja: