Keltainen Keskari ja mielen sekä mielensä pahoittajat

jormas: Moni meistä pahoittaa mielensä syystä tai toisesta. Myös minä. Sitten on sellaisia ihmisiä, jotka saavat palkkaa siitä, että pahoittavat toisten mieliä. Sen mahdollistaa se, että meistä on kiinnostavaa lukea esimerkiksi juttuja, joissa toimittaja tölvii välillä viattomia ja sen myötä myös syyttömiä.
Tästä saimme lukea jokunen päivä sitten Keski-Uusimaan lukijan palstalla, jossa nuori puolusti äitiään, joka kirjoituksen mukaan oli joutunut Keltaisen Keskarin hampaisiin. Tiedän tunteen, sillä olen ollut kyseisen "toimittajan" hampaissa itsekin. Siihen riitti syyksi, että puolustin Juhani Sjöblomia. Mielestäni aivan aiheesta.

Mutta tämä nuoren miehen äiti ei ehkä olisi ansainnut moista kohtelua lehden palstoilla. Ehkä se on mahdolista siksi, että meissä kaikissa on myös oma pikkusieluisuutensa. En kuitenkaan jaksa ymmärtää, että seutukunnan ykkösuutislehden toimittaja saa leipänsä siitä, kun levittelee juoruja ja lisää monen pahoinvointia. Sillä aidosti harvan oma mieli paranee siitä, että joku muu voi huonosti. Jotenkin moinen uutisointi istuu keltaiselle lehdistölle. 7 päivää -lehti etunenässä. Vaikka luen tai ainakin silmäilen Keltaisen Keskarin joka kerta itsekin, niin arvonsa tuntevaan sanomalehteen ei mielestäni kuulu koko palsta. Ei silti, vaikka sanotaan, että suomalaisen kateuden voittaa vain suomalainen ahneus.

Toinenkin juttu kiinnitti palstalla huomiota. Se meni jotenkin siihen tapaan, että toimittajan mielestä se on yks ja hailee mitä kuka missäkin lisäääntyvästä alkoholinkäytöstä tuumaa, sille ei kuitenkaan voida mitään.
Vaan minäpä olen eri mieltä. Pitkässä juoksussa voidaan ja siihen rajoitusten ja hinnan lisäksi puree asennekasvatus.
Jo vuosia olen puhunut ja melskannut sen puolesta, että eikö kukaan tai mikään arvovaltainen taho onnistu valjastamaan niin sanotusti raittiita julkkiksia hyvän asian puolesta? Puhumaan siitä, miksi he eivät käytä alkoholia nyt tai miksi eivät ole sitä koskaan käyttäneetkään.

Vaikka itse olenkin lätrännyt moisen aineen kanssa taatusti osani, muistan kuin eilisen päivän Valion maitomainoksen, jossa baarimikko pisti pitkin saluunan baaritiskiä liukumaan täyden maitolasin. Vastaanottamassa sitä taisi olla Ari Vatanen tai Teemu Selänne. Siinä oli sitä jotakin, joka puree sinne minne pitääkin.

Tähän loppuun vielä sananen tai pari kommentaattorille, joka lähetti meille blogiimme kanireseptin. Meillä ei perheenjäseniä syödä. Ja jos ne osin ruuaksi joutuvat, kuten joutuvat, on se ruokapöytä muiden luonnoneläinten kattama. Siinä pöydässä syövät supikoirat, ketut, ilvekset, pöllöt, haukat, huuhkajat ja niin edelleen.