Kohtaamisia

päivis: Tänään on ollut oikea kohtaamisten päivä. Olin Asuntomessuilla esittelemässä Merikonttikotia ja kohtasin kymmeniä, ellen satoja ihmisiä. Suuri osa meni vain ohitse ja jatkoi matkaansa muihin kohteisiin. Osa kommentoi asioita, mutta lähinnä vain seurassaan olleille ihmisille. Paljon oli myös niitä, jotka jäivät juttelemaan. Osalle Merikonttikoti oli ihmetyksen paikka, joillekin ihastuksen ja joillekin vain jonkinlainen levähdyspaikka hienojen omakotitalojen aiheuttaman ähkyn jälkeen.

Yksi kävijöistä oli ottanut vauhtia jostain lukuisista messualueen ravintoloista. Mies tuli uhoa täynnä toteamaan, että tämä taitaa olla joku viherpiipertäjien juttu. Myöntelin, kunnes mies lopulta päätyi olemaan sitä mieltä, että Merikonttikoti on todella upea juttu. Parasta messuilla. Niin mieli muuttui, kun ensin pääsi vähän tuulettamaan.

On mukava huomata, että ihmiset voivat aidosti inspiroitua nähtyään tulevan kotimme. Ovat ehkä tulleet messuille katsomaan nimenomaan Merikonttikotia tai nähtyään sen huomaavat, että tämähän se onkin meidän juttumme. Missiomme siis toimii. Tai mitään varsinaista missiota ei messuille mennessä edes ollut, mutta niiden aikana meille on kirkastunut, että tehtävämme ei ole markkinoida mitään muuta kuin ajatusta siitä, että merikontteihin voi oikein hyvin tehdä hienonkin tai sopivasti omat tarpeet täyttävän kodin.

Aamun varsinainen kohtaaminen tapahtui kotona Jokilaaksossa. Huomasin, että uimapaikallemme johtavaa tietä pitkin tulee joku iso nelijalkainen otus. Luulin sitä ensin hirven vasaksi, mutta kun se tuli lähemmäksi, näimme, että se on kauris. Jos se nyt ylipäätään on kauris tai metsäkauris. Ei se näyttänyt valkohäntäpeuraltakaan, joten olkoon sitten kauris. Näitä täällä kuitenkin näemme aika ajoin, mutta yleensä niillä on aina kova kiire jonnekin.

Tämä sen sijaan lähestyi pihaa ja Matkakotia hitaasti, aivan kuin se olisi ollut turistimatkalla ja katsellut kaikessa rauhassa näkemäänsä. Se oli vain parin metrin päässä matkailuautosta, ja tuon kuvan ottamisen jälkeen se luultavasti oletti kuulleensa jotain ääntä, joka sai sen pinkaisemaan purolle ja sieltä koivikkoon.

Kuvasta joku voi ehkä sanoa, kumpi se on, kauris vai peura. Kuva on vähän kehno, sillä otin sen tahmaisen Matkakodin ikkunan takaa. Tässä kuvassa ehkä kuitenkin ovat parhaiten näkyvissä eläimen tunnusmerkit. Häntä näyttäisi aika pitkältä, kun jossain kauris-videossa sen kerrotaan olevan lyhyt. Kovin pieni tämä eläinkään ei ollut. Kauriista taas sanotaan, että ne ovat pieniä.