Lazy boys guest house

 

jormas: Aikoinaan hieman yksinkertaistaen ja värittäen hyppäsimme Kivikylässä ratikkaan ja ajoimme satamaan. Siitä kävelimme Tallinnan lautalle, joukkoliikennevälineestä  toiseen siis. Viron pääkaupungissa lampsimme linja-autoasemalle ja hyppäsimme bussiin.
Välillä mentiin linjurilla, välillä junalla ja välillä jollain muulla. Ja ennen pitkää olimme Sveitsin ja Ranskan rajamailla vähintään Euroopan korkeimpien vuorten, Alppien juurella etäisen sukulaiseni johtamassa kristittyjen yhteisössä, jossa  meistä pidettiinkin oivallisesti huolta.

Tästä joukkoliikennekokemuksesta onkin ollut oivasti apua ainakin varmuuden vahvistamiseksi, kun olemme jatkaneet kyseistä matkustustapaa varsinkin tällä reissulla Aasiassa. Tällä hetkellä olemme siis edelleen Malesiassa, joka on edellisen kohteemme Singaporen naapurimaa.

Majapaikasta ei meillä ole oikeastaan juurikaan reissuillamme etukäteen tietoa, vaan luotamme siihen, että joku petipaikka löytyy. Varsinkin kun reissaamme "matalan sesongin aikaan". Toki nettiä käytämme, kun siihen on mahdollisuus, sillä yleisesti ottaen netissä olevista hotellitarjouksista ei ole juurikaan hotellilla tietoa tai ei ainakaan mahdollisuutta tarjota yösijaa samaan hintaan.
Lisäksi netti tarjoaa oivan mahdollisuuden surffailla ja  tutkia  eri vaihtoehtoja.
Yösijaa valitessa on myös Googlen karttapalvelut oiva väline, jonka avulla löytää perille, mutta voi myös hahmottaa hotellin sijainnit aina sateliittikuvia myöten.
Yleisesti ottaen nettikuvat ja  muukin nettiinfo hotelleista on niitä mairittelevaa ja perillä pääsy on aina jonkinasteinen, jos ei pettymys, niin ei iloinen yllätyskään.

Mutta poikkeuksiakin on. Sellainen on nykyinen majatalomme, joka ei ole kuvan Lazy boys guest house. Minua huonommalla kielitaidolla varustautuneille, että vapaasti suomennettuna se on Laiskojen miesten majatalo.
Me pidämme kortteeria viisi yötä Hotel Royal Penangin 12. kerroksessa, josta on oiva näköala yli alla olevan kaupungin merelle.Muutenkin huone on mittapuumme mukaan meille luksustasoa, josta on mukava hipsiä altaalle aamu-uinnille ja sen jälkeen hyvinkin tasokkaaseen aamiaspöytään.
Yö per lärvi maksaa aamiaisineen noin 25 euroa veroineen (10 + 6 %), jotka eivät maan tapojen mukaan kuulu ilmoitettuun hintaan.

Viime kirjoituksessa ihmettelin maan tapaan, jonka mukaan paikallinen R-kioski (7 eleven) ei myy alkoholia muslimeille. Vaan jos ei myydä alkoholia heille, ei myydä heille eikä meille hotellissamme sianlihaakaan, joten aamiaspöydässä ei ole käristettyä pekonia paistettujen kananmunia viereen. Kananmuna on siis se jokin, joka ei kai ole kasvissyöjien mukaan kana eikä kasvis, vaan kana ennen kanaa.