Kuvan avulla voi valehdella

päivis: Otin tänään tuon alla olevan kuvan, koska kohde näytti kivalta ja huomasinkin sen vasta nyt. Kuva on meidän pitkän kerrostalomme nurjalta puolelta. Vain tämä yksi kukkien kehystämä ovi johtaa noin parisataa metriä pitkään taloon tuolta toiselta puolelta. Ja siitäkin pääsee vain tiettyyn rappukäytävään, ei muualle. Kaikki muu kulku talon sisätiloihin tapahtuu Soi Welcomen puolelta.

Jos olisin kertonut kuvasta jotenkin toisin, kaunistellen, olisi helposti voinut syntyä ajatus, että asumme jossain viehättävässä, kukkivien puiden ja pensaiden ympäröimässä talossa. Todellisuudessa tämä pitkä asuinkerrosten jono on vähän sitä sun tätä. Joissakin kohdin nelikerroksista talojonoa on kunnostettu ja maalattu, uusia parvekkeita on rakennettu, ehkä rakennettu yksi kerros lisää. Meidänkin aikanamme kattoterassimme on katettu. Aikaisemmin talo oli sitä rähjäisemmän näköinen, mitä pitemmälle kadun vartta jatkoi. Nyt päädyn asuntoja ja parvekkeita on remontoitu ja maalattu niin, että ne näyttävät vähintään siisteiltä. Meidän ja päädyn välissä on silti edelleen kohtia, joissa parvekkeet eivät ole kunnossa ja betoniset seinät ovat maalaamattomina tummuneet rumasti.

Totta on kuitenkin se, että noita kukkivia puita ja pensaita on enemmänkin tuolla nurjalla puolella. Ja kukkien väritys on paljon runsaampi kuin tuosta yllä olevasta kuvasta voi päätellä. Seinänvierustan väriloistoa, jota ei ikkunasta näe, on tässä vieressä olevassa kuvassa lisää. Mutta se on vain väliaikaista. Nyt kukinta taitaa täällä olla parhaimmillaan.

Merikonttikotien kanssa on askaroitu niin pitkään ja hartaasti, että toivoisi Suomessakin olevan samanlaista rohkeutta ja yksilöllistä vapautta niin kuin täällä. Ymmärrän toki, että jo pelkästään terveellinen asuminen vaatii tiettyjä määräyksiä, mutta joku raja niidenkin suhteen saisi olla. Suomikaan ei ehkä olisi ihan niin väritön kuin nyt, jos ihmisillä olisi lupa maalata kotejaan oman mieltymyksensä mukaan. Kuulen jo korvissani jonkun älähtävän, että naapurihan se enemmän katsoo viereisen talon seinää, joka olisi ehkä vedetty asukkaan lempivärillä, esimerkiksi oranssilla tai violetilla maalilla.

Olisiko se sitten kuitenkaan niin kamalaa, jos naapuri loihtisi taloonsa värikkäät seinät? Minua ei suoraan sanottuna yhtään häiritse, kun katson tästä työpöydän takaa ikkunasta ulos, jossa yksi nelikerroksinen kerrostalon pätkä on haalean pinkki, vieressä on hillittyn vihreät seinät ja pääty on kirkkaan oranssi. Poikkikadun jälkeen seuraavan talon päädyssä on vaaleanpunaista ja valkoista, seuraava on tumma okra ja sitä seuraavan yleisväri on kitti ja niin edelleen. Hieman parvekkeelta kurkkimalla näkyy muun muassa myrkynvihreää ja kirkkaansinistä.