Panoraamakuva

Soi Welcome hotellin allasosaston käyttöoikeus kuuluu vuokrasopimukseemme.
Kuvaa klikkaamalla näet sen suurempana.

Eilen tai toissapäivänä kuuntelin kiinteistövälittäjää, joista osa näköjään muuttuu kiinteistövalittajiksi, jos emme olekaan ostamassa heidän tuotettaan. Minua ei haittaa, jos kehuu omaansa, mutta ei tee sitä muita haukkumalla.
Se on kuin vuosikymmenten aikana kovastikin tutuiksi tulleet huonot pomot ja välillä työkaveritkin, jotka päästäkseen esiin ja saadakseen pontta puheilleen sekä aseman vaatimaa auktoriteettiutta, haukkuvat tai muuten painavat muita. Mutta auktoriteettius ja sen myötä karisma eivät tule nappia painamalla. Selän takana naurunalaiseksi menettelyllä kyllä pääsee lähes automaattisesti.
Minusta se on alamittaisen ihmisen alamittaista tekemistä, johon toki huomaan lankeavani itsekin aivan turhan usein.

Mutta  takaisin kiinteistökauppureihin. Yksi heistä kehui omaa tabloidlaitettaan ja tuli maininneeksi sen kamerassa olevasta panoraamakuvausominaisuudesta. Ja kun itseäni tunnen, pitää nimenomaan omat laitteet ja moni muukin olla viimeisen päälle tai sitten ei ollenkaan. Lienee niin sanotun mustavalkoisen ihmsen tunnusmerkki.
Joten ajattelin iltasella, että toki sellainen pitää minunkin laitteessa olla tai sitten pitää vaihtaa jälleen kerran laitetta.
Ja jo vain, löytyihin ominaisuus, joka yhdellä painalluksella ottaa 180 asteen matkalla 8 kuvaa, kun vain liikuttaa kameraa. Sen jälkeen laite liittää kuvat automaattisesti toisiinsa ja tallentaa tekemänsä tuotoksen. Sellainen on nyt tämän kertainen blogikuvani. Ja kun tavan ainakin pintapuolisesti nyt opin, niin niitähän on teille ehkä luvassa riesaksi asti.

Nyt olemme olleet Pattayalla kohta puolitoista viikkoa ja  aamulenkit jalkaisin ovat jatkuneet lähes entisellään. Paitsi, että nyt pyhitämme lepopäivän, sunnuntain muille jutuille ja aloitamme aamut vuoteessa nautitun aamukaffen jälkeen aamu-uinnilla kuvan altaalla, jonne on Thaikodistamme matkaa sata metriä.
Sen jälkeen tulee istahdettua parvekkeelle nauttimaan päiviksen tekemiä, herkullisia hedelmäsekoituksia (mixfruit).
Tietokone on tietty mukana ja usein aamusta muutenkin on sähköpostien, twittereiden, facebookin ja skypeviestien aika. Ja tuleepa sitä käytyä silloin tällöin työnantaja intrassakin, sisäisellä tiedotuskanavalla katsomassa, josko sillä rintamalla  olisi jotain uutta.
Vaan harvoin on, sillä tiedon pihtaus on osa vallankäyttöä ja aiemmin mainitsemaani oman aseman korostamista kepulikonstein.

Myös kadun liikennettä ja muiden ympäristössä asuvien elämää on mukava seurata parvekkeeltakin. Turistien, falangien joukossa on myös kadullamme melkoinen määrä paikallista väestöä, jonka eloa ja oloa  tulee ihmeteltyä.
Samaan aikaan kun varhaisimmat lähtevät leivän perään työmaalle ja kuka minnekin savottaan, tulevat yön työtä tehneet koteihinsa. Heidän joukossaan baari- ynnä muut sen tapaiset työläiset, naiset, miehet ja joskus ladyboitkin.

Kotimme toisella puolella on myös katu, mutta siellä ei ole asuntoja eikä muitakaan rakennuksia, vaan pelto tai niitty tai sen tapainen. Sitä jotkut pitävät kaatopaikkanaan ja jotkut laiduntavat siellä karjaansa. Rauhallisen kadun varressa on myös hyvin usein sekä lavatakseja ja linja-autoja, joissa kuljettajat viettävät työn lomaan kuuluvat lepohetkensä välillä autoissaan nukkuen. Täällä päin ei nimittäin taida turistibussin kuskillekaan kukaan hotellihuonetta työhön kuuluvana tarjota, vaan kuski nukkuu autossa, ottaa aamusella auton matkatavaratiloista vesikannun, peseytymis- ja parranajovälineet peileineen sekä hammasharjoineen ja suorittaa aamutoimet. Vieressä saattaa ammua lehmä tai kukko herättelee kanojaan.

Joskus samaisen kadun yöidyllin yrittävät pilata nuoret autoillaan rengasta poltellen ja poppivehkeitä soitellen. Mutta lähtevät, kun joku vanhempi pyytää, sillä määrätyllä tavalla täkäläiseen kulttuuriin kuuluu näyttää vanhemmille ihmisille aivan muuta kuin keskisormea.