päivis: Minulta on mennyt Helsingin Sanomien uutisointi aiheesta etätyö täysin ohi. Tänään joku mielipidepalstan kirjoittaja totesi, että aiheesta on virinnyt keskustelua. Jossain firmassa etätyöstä ollaan luopumassa tai ainakin sitä vähentämässä sen oletetun tuottamattomuuden tai innovaatioiden puutteiden johdosta (mitähän sekin tarkoittaa tässä yhteydessä).
Kirjoittaja sälyttää vastuuta esimiehelle, jonka tulisi seurata, että etätyötäkin tehdään terveellisessä ja turvallisessa ympäristössä, ottaa ajoissa yhteyttä, jos jotain huolen aihetta ilmenee motivaation tai jaksamisen suhteen. Erityisen pahoillaan kirjoittaja on, jos etätyötä aletaan rajoittaa siksi, että se ei sovi kaikille eikä kaikkiin tilanteisiin. Hyvin suunniteltuna ja toteutettuna etätyössä voivat kaikki voittaa.
Minä olen tottunut tekemään etätyötä jo vuosikaudet. Ennen nykyisiä tehtäviäni toimin freelancerina ja ehkä niiltä ajoilta vierastan edelleen ajatusta siitä, että pitää aamulla olla jollakin kellon lyömällä omassa työhuoneessa ja lähteä sieltä taas pois tiettynä aikana. Ikään kuin työasiat eivät kulkisi mukana iltaisin, öisinkin tai viikonloppuina. Jorma on joskus sanonut puolileikillään tai ehkä puolitosissaan, että kun on yön vatvonut jotain työasiaa ja päätynyt ehkä ratkaisuunkin, seuraavan päivän työt on tehty. Minun työnkuvaani se sopii vain osittain, mutta myönnettävä on, että usein joku yöllinen pohdinta konkretisoituu myöhemmin omassa työssä. Tuollaista pohdintaa kutsutaan kai asioiden suunnitteluksi.
Kun itse olen varsinaisilla etätyöjaksoilla, kuten nyt, listaan etukäteen asioita, joita jaksoon sisältyy. Tiedostan myös sen, että varsinkin sähköposti tuo tullessaan paljon muita tehtäviä, jotka ajavat etukäteen suunniteltujen työtehtävien ohi. Tai ainakin joidenkin töiden.
Työaikani myös jaksottuu eri tavalla kuin kotimaassa. Täällähän kello on nyt viisi tuntia Suomen aikaa edellä, kesäaikaan neljä tuntia. Aloitankin päiväni silloin, kun Suomessa vasta ollaan päästy parhaaseen uneen. Vastaavasti voin pitää välillä vapaata ja palata taas töiden ääreen, kun kotimaassakin ollaan aloitettu työt. Työpäiväni siis painottuvat täkäläiseen aamuun ja myöhempään iltapäivään ja iltaan. Koska Suomessa vielä neljän ja viiden aikaan iltapäivällä pakerretaan töissä, saatan minäkin tehdä samoin, mutta kello on silloin jo 21 tai 22 paikallista aikaa. Riippuu vähän, mitä milloinkin on meneillään.
Täällä olen vähän kotimaata paremmin onnistunut pyhittämään viikonloput vapaa-ajanvietolle, mutta huomaan, ettei sekään aina onnistu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti