Rääkkylä voi tarjota aitoja elämyksiä

päivis: Jatkan vielä aiheesta talvi. Vaikka niin mielelläni olisinkin lämpimässä (lue: Thaimaassa), pakko oli tänäänkin sopivan kirpeässä pakkassäässä ja auringon paisteessa ajatella, että ei tätä luonnon kauneutta voi kokea muuten kuin itse se omin silmin näkemällä. Vaikka syksyn pimeys ja sateet ottavatkin usein koville, kunnollista talvea en taitaisi sittenkään vaihtaa mihinkään. Harvoin Suomen luonto on niin kaunis kuin se kauneimmillaan juuri talvella on. Kesäkään ei vedä sille vertoja.

Aurinkokin yrittää paistaa "risukasan" takaa.

Olisikohan talven taika juuri sen poikkeuksellisissa väreissä? Suomen kesän kaltaista vihreyttä löytyy lähes kaikkialta maapallolta, ehkä Etelä- ja Pohjoisnapaa lukuun ottamatta. Tai jotai Saharan hiekka-aavikkoja. Sinistä taivasta ja välillä niin täydellisen valkoista maisemaa saakin melkein hakemalla hakea, ainakin mitä etelämmäksi mennään.

Yleisesti uskotaan, ja niin varmaan oikeastikin on, että suurin osa meistä haluaa ainakin jossain vaiheessa kesken kylmien ja ankeiden kuukausien päästä jonnekin lämpimään ja takuuvarmasti aurinkoiseen paikkaan. Kävimme tänään todistamassa asian olevan näin. Matkailumessuilla oli tungosta ja säpinää. Mutta kyllä ihmisten mieli halajaa muuallekin: risteilyille, Lappiin, kotimaisiin kyliin ja kaupunkeihin. Näin ainakin matkailualan ihmiset näyttävät uskovan ja toivovan. Mitä pienempi kotimainen kunta on kyseessä, sitä vaikeampi sen on varmasti houkutella matkailijoita poikkeamaan ja tuomaan tullessaan kaivattuja euroja erilaisten palvelujen vastikkeeksi.

Yksi kotimaisista suosikkikunnistani, Rääkkylä, oli sekin mukana messuilla. Kävimme Jorman kanssa Rääkkylässä jokunen vuosi sitten matkailuautolla. Halusin sinne, koska sukujuureni ovat neljänneksen verran sieltä kotoisin. Tosin yksi esi-isistäni, Juho Strandén, muutti jo 1800-luvun puolella Jääskeen, joten kunnassa ei ole ketään minulle tuttua sukulaista. Käynti oli kuitenkin mieliin painuva ja muistan erityisesti kylällä vallinneen leppoisan tunnelman.

Messuilla Rääkkylä esittäytyi kanteleen soiton ja muikkusäilykkeiden voimin. Ja ehkä sekä lapsille ja aikuisille tarkoitetun kuvitetun kanatarinakirjan kautta minulle selvisi, että Rääkkylässä ei puhutakaan puhdasta karjalan murretta. Siihen on kuulema sekoittunut myös savoa. Anteeksi kaikki savolaiset, mutta sen kuuleminen oli minulle pienoinen pettymys.