Sivun näyttöjä yhteensä

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Ehkä otin ehkä en....

jormas: Eläimistä ihmiset tekevät paljon mielensä mukaisia tarinoita. Niillä sitten huvitamme itseämme ja myös muita.
Aika moni jutuista liittyy alkoholiin, kuten facebookista  poimimani kuvan seeprakin. Eihän se uskoakseni oikeasti kännissä ole, vaan jalat eivät lapsukaisella vielä kanna.
Mutta kyllä eläinmaailmasta enemmän tai vähemmän kännikalojakin löytyy. Sanan varsinaisessa merkityksessa sellainen taitaa olla kala nimeltä ruutana, jonka ei tarvinne edes juoda saadakseen vereensä viinaa. Muistelen lukeneeni, että sen elimistö kehittää alkoholia, jonka avulla se selviää esimerkiksi kohtuullissa talvipakkasissa matalassakin vedessä mutaan kaivautuneeta.

Blogiimme  taisin jossain vaiheessa kirjoittaa alkoholisoituneiden apinoiden hoitokodista, johon törmäsimme aikoinaan Intian matkallamme. Sen kerron uudelleen, jos joku pyytää.
Vaan juoppoja ja ainakin kohtuukäyttäjiä löytyy eläinmaailmasta ilman ihmisen juottamistakin. Tilhi pihlajanmarjoineen on yksi ja karhukin taitaa hunajasta silloin tällöin saada pikku pöhnät. Sama juttu on peurojen ja hirvien kanssa, joiden vatsassa saattavat omenat ruveta käymään.
Meillä täällä Jokilaakson lähettyvillä on yksi kyseisten eläinten ruokintapaikka, johon metsämiehet tuovat silloin tällöin peräkärryllisen omenia. Vaan vielä ei ole silmiini sattunut kännisiä kauriita tai muita eläinmaailman kulkijoita hoippumassa tien vieressä.
Avan oma lukunsa ovat hiiret ja rotat, jotka ihmisten junailemissa eläinkokeissa taitavat juoda viikosta toiseen ja lopulta itsensä hengiltä. Jos Alko tai vastaava hakisi työsuhteeseen ihmisiä, jossa saisi juoda joka päivä, niin luulen, että löytyisi halukkaita moiseen työsuhteeseen pilvin pimein eikä tarvitsisi maksaa palkkaakaan.

Ei kommentteja: