päivis: Syyskuun puolella kuuntelin autoradiosta ohjelmaa, jossa joku haastateltava purki tuskaansa siitä, että hän ja kaltaisensa altistuvat mainoksille. Porukka on ymmärrykseni mukaan löytänyt toisensa ja yhdessä tuumin tämä samanhenkisten edustaja pääsi radiokanavalla vaatimaan, että Helsingistä pitäisi kokonaan poistaa julkisilla paikoilla olevat mainokset. Firmojen nimet saisivat sentään näkyä rakennusten ulkopuolella, sen verran armoa kylttikauhuiset yrittäjille antaisivat. Vedottiin Venetsiaan, jossa mainoksia ei ole. Muistini mukaan kyllä on, mutta saattaahan siellä olla alueita, joihin mainokset vain eivät istu tai sitten ne tosiaan ovat kiellettyjä.
 |
Aamulenkkini varrelle ei kovin räikeää
esimerkkiä mainossaasteesta nyt sattunut. |
Haastateltu saivartelija se taisi myös lausua ääneen tämän ikuisen virren vähäpukeisista naisista, joita kadulla kulkija saattaa mainoksissa joutua katselemaan. Niitä varmaan joskus on, mutta en kyllä muista, että senkään lajin mainokset olisivat yleensä jotenkin mauttomia. Onhan se kuitenkin niin lutusta, kun joku mainoksille tahtomattaan altistunut muistaa olla huolissaan vähäpukeisista naisista.
Radio-ohjelman pätkä ei herättänyt oikeastaan muuta ajatusta kuin että joillakin on ehkä vähän liian kanssa ylimääräistä aikaa. Olen sen verran maailmalla kulkenut, että Suomessa mainosten määrä ei edes ole mitenkään silmiinpistävä. Paitsi tietysti noiden mainossaasteesta kärsivien mielestä. Täällä Thaimaassa mainosten määrä on silmiin pistävä, jos niin haluaa ajatella. Tai mainoksista voi ajatella niinkin, että ne vain kuuluvat asiaan. Monet mainostaulut ovat ainakin niin suuria, että sellaisia tuskin Helsingissäkään koskaan tullaan näkemään, saatika jossain muussa Suomen kaupungissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti