Maalaushommia

päivis: Tuusulanjoen ylittävän sillan kaiteiden maalaamisesta on puhuttu jo varmaan vuoden ajan. Nyt homma on lopulta työn alla ja kaiteet ja portti on maalattu kertaalleen. Aikaa kului melkoinen tovi, kun ensin piti tietysti hioa ruosteiset kohdat. Eikä ihan nopeaa ole maalata, kun jokainen vaaka- ja pystytolppa sisältää neljä puolta. Toistamiseen tehtävä maalaus sujuu toivon mukaan nopeammin, sillä aloitin ensin ohentamattomalla maalilla. Työ sujui selvästi nopeammin, kun maalin joukkoon lorautettiin ohennusainetta.

Silta on Sjöblomien eli edellisen omistajan tekemä. Kaiteet taas Jorma teetätti. Niissä onkin kivasti tekijäfirman, SL-Metalli Oy:n kaiverrettu laatta päivämäärällä 11.9.1999. Kaiteet ja puomi on tehty paikan päällä.

Kaiteet ja portti olivat ennen ankean harmaat ja ruosteiset. Uusi väri on valkoinen.

Jorma kertoi, että halusi kaiteet, koska pelkäsi, että joku lapsi putoaa kaiteettomalta sillalta jokeen ja syyttävä sormi osoittaisi vastuutonta maanomaistajaa eli Jormaa. Se on muuten aika yleinen ajattelutapa, että jonkun muun on oltava vastuussa siitä, jos tapahtuu onnettomuus, joka minkään lainkaan mukaan ei vaadi esimerkiksi juuri noita kaiteita. Joskus vanhemmat vetäytyvät tosi helposti vastuusta, joka ilman muuta kuuluu heille. Ihan kaikkia paikkoja ei sitä paitsi voi rakentaa sataprosenttisen turvalliseksi. Muistan jonkun äiti-ihmisen kirjoittaneen kiukkuisen yleisönosastokirjoituksen Keskisuomalaiseen, kun uuden Keitele-Päijänne-kanavan Vaajakosken sulun rannoille ei oltu rakennettu kaiteita, jotka estäisivät pikkulapsia putoamasta kanavaan. Tietääkseni ei kukaan, ei minkään ikäinen ihminen, ole kanavaan sen ehkä parinkymmenen olemassaolovuoden aikana pudonnut, mutta tuo äiti näki kuitenkin, että vastuu lapsen turvallisuudesta kuuluu jollekin muulle kuin hänelle itselleen.