Kompostorista muka muhevaa multaa

päivis: Olen harrastanut kompostointia joskus -90-luvulla tosi innokkaasti ja nyt taas, vaikka innon sijaan harrastus perustuu mitä suurimmassa määrin järkeen. Edellisen kompostointibuumin ja nykyisen järkiharrastuksen perusteella voin väittää, että on höpö höpöä uskotella, että kotikompostori tuottaisi multaa, jota ei "oikeasta" mullasta erota.

Kompostointia markkinoidaan kuitenkin useimmiten sillä, että kompostorin ostaja on hetken, tai ainakin vuoden tai parin päästä puutarhamultien suhteen omavarainen.

Hienot laitteet, mutta ei niillä multaa synny. Sen sijaan
kompostointi on loistava tapa hoitaa jäteongelmaa.

Voi olla, että tehokkaat biojätelaitokset hallitsevat kompostoinnin lämpötilat ja kosteusolosuhteet niin, että biojäte tosiaan jossain vaiheessa alkaa muistuttaa oikeaa multaa. Todellisuudessa kotikompostorit ja tuollaiset laitokset eroavat toisistaan kuin yö ja päivä.

Koska menetin kananmunakuorien, biojätepussien ja luumunkivien kompostointiyrityksissä uskoni koko ideaan, täytyi tosissaan miettiä, mikä järki biojätteen lajittelussa ja kompostin vääntämisessä on. Sitä ei loppujen lopuksi tarvinnut pitkään tuumata. Kompostointi on aivan loistava tapa päästä eroon jätteestä, joka muuten päätyisi kaatopaikoille ja aiheuttaisi hajuhaittoja ja metaanikaasupäästöjä, jotka varsinkin kaatopaikoilla tapahtuvien tulipalojen yhteydessä ovat suorastaan hengenvaarallisia.

Piti siis aloittaa tämä jalo harrastus uudelleen, että asia valkeni minulle. On aivan uskomatonta, miten pieneen tilaan jäte (vessanalusista lähtien) kutistuu kompostorissa. Ja kun malttaa odottaa ja siirtää jossain vaiheessa ruskeaksi palanut mössö jälkikompostoitumaan, voi olettaa, että tosiaankin ehkä kahden vuoden päästä satsi on siinä kunnossa, että sen voi vaikka haudata johonkin kuoppaan pihaa tasoittamaan. Ja kasvavathan ne kurpitsat ja raparperitkin varmaan ihan mukavasti pitkään kompostoituneessa jätekasassa. Mutta että muhevaa multaa kotikompostorista. Hyvä vitsi.