Styrox

päivis: Nyt kun on tullut oltua enemmän kuin koskaan veden äärellä ja erityisesti joen varrella, ei ole voinut välttyä huomaamasta, miten paljon styroksia luonnossa on. Varsinkin tulva tuo tullessaan styrox-silppua, jonka alkuperää voi vain arvailla. Soiniityntien sillan pielessä voisi harrastaa vertailevaa tutkimusta: kolmea tyhjillään ajelehtivaa viina- tai muuta virvoitusjuomapulloa kohti siltaan tarttuu vähintään kaksinkertainen määrä vaihtelevan kokoisia styroksin palasia.

Veden pinnalla kelluva styrox kertoo paitsi sen erinomaisuudesta, myös vaikeasta hävitettävyydestä. Tosin väitetään, että styroksia voi polttaa. Muistelen, että joskus olen nähnyt styrox-rovion, jonka äärellä ei kyllä olisi tehnyt mieli viihtyä. Jos muistikuvani on oikea, palavasta styroksista nousi musta ja sakea savu.

Veden mukanaan tuoma styroksin määrä kyllä kertoo, että kovin moni ei tarpeetonta styroksia ole halunnut poltella. Mutta eipä sitä tunnuta laitettavan kaatopaikkakuormaankaan, koska styrox-silppua leviää luontoon. Suuri osa tekee matkaa veden mukana, mutta varmaan tuulikin on styroksin tehokas levittäjä. Ainehan on niin kevyt, että se tarttuu helposti tuulen tuiverrettavaksi.

Kun pääsiäisen aikaan kävimme Meri-Teijossa, huomasin, että sielläkin meren rannoilla oli paljon styrox-roskaa. Kun samoilla rannoilla oli myös kalastusvajoja, pakko oli päätellä, että ainakin osa luontoon päätyvästä styroksista liittyy kalastusvälineisiin. Mitä lie kellukkeita styroxista valmistetaan ja ajan kanssa ne ehkä hajoavat yllä kuvatuin seurauksin.

Tänään Soiniityntien varrelta jonkun jälkeensä jättämiä pikaruokaroskia ja lasten vaippoja kerätessäni oli helppo uskoa, että aika iso osa styroksistakin jää luontoon ihan vain siksi, että ihmiset eivät välitä. Ja styrox on siinäkin suhteessa kiitollinen roska, että se tuulen mukana lentäessään ja veden matkassa kelluessaan huolehtii itse siitä, että on "pois silmistä, pois mielestä".