Sivun näyttöjä yhteensä

torstai 19. huhtikuuta 2012

Kanoottikin on kulkuneuvo

jormas: Viikonlopun aikaan ilmestyi Jokilaakson sillan kupeeseen valokuvan osoittama auto. Hieman ennen sinne oli ilmestynyt kanootti, joka on jo kuvassa auton katolla. Perhe oli melonut Myllykylään Hyrylästä, siis lähes Tuusulanjärveltä. Matkaa ehkä kymmenen kilometriä. Kyselin kokemuksia silmin nähden tyytyväiseltä perheeltä. Oli ollut hulppea reissu, jonka oli erinomaisella tavalla mahdollistanut korkealla olevat kevätvedet. Tulvahuippu etelän joissa onkin ympäristöpuolen nettisivujen mukaan ollut juuri tällä hetkellä. Ensi keväänä vastaava reissu saattaa olla myös meidän ohjelmistossamme, sillä veneilyä muodossa tai toisessa emme ole jättäneet, vaikka myimmekin viive kesänä Vrijheid-veneemme. Se siirtyi pysyvästi makeaan veteen, Päijänteen maisemiin, jossa se toivon mukaan palvelee uutta omistajaansa vielä vuosikaudet. Vene on 10-metrinen, hollantilainen teräsvene, jolla teimme monta ikimuistoista reissua monessa eri vesistössä. Rekan lavetilla kuljetimme sitä monet kerrat vedestä toiseen. Ja asuimmekin yhden kesän Helsingin Tervasaaren kannaksella siinä. Usein illalla kannella iltakahveja juodessamme ajattelimme, että tästä ei paljon asunnon paikka edes rahalla parane.

Mutta nyt on hankintaharkinnassa kumikanootti, johon saisi pienen moottorin. Tulisi ainakin halvemmaksi liikutella sitä paikasta toiseen. Aiheeseen liittyen olemme päättäneet ostaa joko itsellemme tai Elämän tähden yhdistykselle osuuden merialueeseen Meri Teijosta. Kun raha ei ole minua koskaan innostanut intohimoisesti, vaikka olenkin ollut osaltani keräämässä työnantajilleni melkoisen omaisuuden, on intohimon puutteen vuoksi oma pussi ja pankkitili jääneet tyhjäksi. Elämässäni en ole riittävä intohimoisesti tehdyt juuri muuta kuin juonut viinaa. Joten kun ei ole rahaa ostaa maata, täytyy ostaa vettä, merialue tai osuus siihen, sillä niitä näyttää saavan paljon halvemmalla eikä tarvitse esimerkiksi siltä osin esimerkiksi leikata nurmikkoa.

Ei kommentteja: