Sammakoita ja muuta luontoväkeä

päivis: Kevät, vai pitäisikö sanoa, kesä, tekee tuloaan kovaa vauhtia ja sen huomaa lumien sulamisen lisäksi monipuolistuvasta eläinlajien määrästä. Viimeisin havaitsemani tulokas on sammakko. Niihin minulla on ällötyssuhde, joten en ole erityisen riemastunut kohtaamisista niiden kanssa. Ensimmäisen sammakon havaitsin ehkä toissailtana hämärässä. Luulin ensin, että Niilo nuuskii skorpionia, mutta palautin itseni samantien Suomen maaperälle ja vakuuttelin itselleni, että se on skorpionia vain asentonsa ja heikon valaistuksen johdosta muistuttava sammakko.

Tänään huomasin taas sammakon, joka loikki pihan poikki. Rohkaistuin ottamaan siitä valokuvan ja kun palasin takaisin, huomasin että Niilolla oli kuononsa edessä jokin epämääräinen kasa. Sekin osoittautui sammakoksi.

Pikkulammelle ilmestyi telkkäpari, joka näytti asettuvan sinne asumaan. Mehän ryntäsimme ostamaan niille kodin, aidon haapapuuhun koverretun telkänpöntön. Kun pönttö oli saatu puuhun, rouva Telkkä otti ja lähti muihin maisemiin. Saattaa olla, että asunnon tarjoamisen ajankohta oli himpun verran myöhässä. Lähinnä pihakoristeeksi tarkoitettu pikkulinnun pönttö, jonka Jorma kiinnitti kodan seinustalle, näkyy sen sijaan kelpaavaan talitiaispariskunnalle.

Vaikka sanotaan, että "puoli kuuta peipposesta", en usko, että kesä on ihan kohta käsillä. Meille peippoja ilmestyi pihaan jo pari viikkoa sitten ja täällä ovat siitä saakka pysyneetkin. Myös sepelkyyhkyt ovat palanneet ja lintukirjan tarkan tutkinnan perusteella näyttää siltä, että myös vihervarpuset ovat löytäneet Jokilaakson. Lämmennyt sää on tänään herättänyt myös monet perhoslajit, joiden osaaminen on vielä hatarammalla pohjalla kuin on lintutuntemus. Nyt sentään ymmärrys linnuista on jo ylittänyt entisen osaamisen, jonka mukaan lintulajit olivat pikkulintu, isolintu ja vesilintu.

Mutta yksi täältä puuttuu. Kani Ykköstä emme ole havainneet Laukaan-reissulta paluumme jälkeen. En suostu tuntemaan syyllisyyttä siitä, että olimme täältä pois muutaman yön. Silti tuntuu harmilliselta yhteensattumalta, että kanit katoavat aina silloin, kun olemme jossain matkalla. Amsterdamista palattuamme puuttui yksi kani, Thaimaasta kotiutumisen jälkeen toinen ja nyt sitten Ykkönen. Olisihan sille mielellään suonut ensimmäisen vapaana vietettävän kesän ja sen tarjoaman laidattoman ruokapöydän.