Sivun näyttöjä yhteensä

maanantai 23. huhtikuuta 2012

No smoking team

jormas: Nikotiinivalmisteet käyvät kaupaksi. Ne vapautuivat kaupan hyllylle kuusi vuotta sitten. Sen jälkeen myynti on kaksinkertaistunut ja tukkukaupan arvo on tällä hetkellä yli 30 miljoonaa euroa. Vaan tupakointi ei ole kuitenkaan vähentynyt samassa tahdissa ja korvaushoidossa nikotiinin suhteen onkin samoja piirteitä kuin huumausaineiden käyttäjien korvaushoidossa. On entiset kuviot ja aineet ainakin osin ja lailliset huumeet uutena päälle. Mielenkiintoista, mutta totta.
Palkkani maksaa edelleen siltä osin, kun palkkatyössä olen, Sininauhasäätiö. Se on kristillistä päihde- ja raittiustyötä tekevä kolmannen sektorin merkittävä toimija, jonka työntekijöistä varsin moni tupakoi. Vaan jos linjakkaasti ajatellaan, niin ei pitäisi, vaan raittiuden esimerkkiä pitäisi näyttää tältäkin osin.
Meitä oli pieni jengi, kun nostimme aiheen esille ja keskusteluun päällimmäisenä ihmetyksenä, että kun moni, niin sanotusti maallinenkin työnantaja on kieltänyt työaikana tupakoinnin ja taitaapa nykyisin löytyä savuttomia kerrostalojakin, niin kuinkas me? Vastaan saimme tupakoitsijoiden rintaman ja melkoisesti vihamielisiä katseita, närkästystä ja sanoja päälle.

Itse polttelin pahimmillani 3 askia Norttia päivässä
Ihmettelin sitä suuresti ja olen pohtinut usein sen jälkeenkin, että kuinkahan mahdamme hurskastella päihteiden osalta, jos tupakoinnin suhteenkin iso osa väestä ajattelee, että totta kai työaikana pitää saada tupakoida? Ehkä irvokkainta olivat perustelut, että kun asiakkaiden kanssa käy tupakalla, syntyy hyviä keskusteluita. Aivan kuin keskusteluita ei synny, jos ei tupakoi?
Muutenkin tupakka ja viina ovat mielenkiintoisia verrattavia toisiinsa. Viinan juojista, varsinkin itseään kohtuukäyttäjinä pitävistä, iso osa haluaakin irrotella itsensä arjesta jonnekin muualle päihteiden kanssa. Mutta tupakoitsijoita, varsinkin mielipiteissään rehellisiä, on ani harvassa, jotka haluaisivat jatkaa tupakointia.
Mutta jos ei kykene tupakointia lopettamaan, haetaan moiseen työajan harrastuksen jatkamiseen vertaistukea päihdehuollon omista asiakkaista. Minusta se on jotenkin ammatillisestikin alamittaista, varsinkin, jos pitää itseään ammattilaisena, sillä riippuvuuksissa on paljon samoja lainalaisuuksia. En toivon mukaan ole hurskastelija, mutta silti mielestäni on kummallista, että olemme Sininauhasäätiössä niin kovin ymmärtäväisiä tupakoinnin suhteen.

Tuumatkaapa tätä. Jos työntekijä käy kerran tunnissa tupakkapaikalla tai -huoneessa ja käyttää siihen kerralla matkoineen 10 minuuttia, on se alakanttiin laskettuna tunti päivässä. Ja kun taas alakanttiin laskemalla on vuodessa työpäiviä 200, niin tupakalla ollaan työnantajan piikkiin vuodessa 200 tuntia. Se on vuodessa yli viisi viikkoa, eli saman verran kuin työntekijä ansaitsee kesälomapäiviä. Jos itse en korvaa tupakkataukoja millään muilla tauoilla, niin silti työnantaja ei tuplaa minulle kesälomaa tai anna muuten vapaana sitä, minka se antaa tupakoitsijalle. Sehän on syrjintää, voi hyvänen aika, mutta kuka nostaisi siitä elämän ?

Ei kommentteja: