Norsuäiti

jormas: On tullut vietettyä leppoisaa pääsiäistä unohtamatta pitkäperjantain kärsimystietä ristille. Aiheesta on tehty paljon yhtä jos toistakin, muun muassa Mel Gibsonin elokuva. Se puhutteli minua aika tavalla ja itkin sitä katsellessani.
Sitten kävimme tosiaan Meri-Teijossa ajatuksena, jos ostaisimme osuuden merivedestä tai oikeastaan -alueesta. On oma hohtonsa laittaa joku euro sellaiseen missä ei ole mitään järkeä eikä liioin taloudellisessa mielessä tuotto-odotuksia. Tosin itseni kohdalla siinä ei ole ollut eroa onko ollut taloudellisia tavoitteita tai ei, sillä kaikki ne ovat menneet aina puhtaasti kiville ja niin sanotusti miinukselle. Kerran ostin parin tyypin kanssa omakotitalon, joka oli tarkoitus peruskorjata. Näin tehtiin, mutta yksin kannoin vastuun, kun kumppanini innostuivat entisille tavoilleen uskollisina juomaan viinaa aamusta iltaan ja illasta aamuun. Kun tein talouden loppuselvitystä aikoinaan pankin kanssa, totesin, että sen talon pihamaalta olen syönyt elämäni kalleimmat mansikat. Toinen yhtä huisi juttu oli, kun ostin, niin ikään parin kaverin kanssa ravintolan Las Palmaksesta, Cafeteria Helsinki nimeltään. Siinäkin tein talouden loppuselvityksen yhteydessä havainnon, että kyseisessä kuppilassa on tullut syötyö tahänastisen taipaleeni kalleimmat ateriat. Kahden edellä mainitun bisneksen viimeiset maksuerät maksoin viime kesänä. Jobit kestivät yhteensä parikymmentä vuotta, sillä joku sisälläni ei antanut mahdollisuutta konkursseille. Aiheesta kehkeytyi itselleni paradoksi, sillä minulla ei ollut mitään vaikeuksia maksaa vippejä ja vekseleitä, joita tuli niin sanottuina juomavuosina otettua kuivan kurkun kostukkeiden saamiseksi. Sen sijaan, kun järjen piti olla päässä ja viinat juotuja, niin siinä olotilassa otettujen taloudellisten vastuiden hoitaminen on ollut huomattavasta kovempi juttu. Mutta nyt on kaikki hoidettu ja se on hyvä niin.
Mutta mitä sitten tekisimme lähes 300 hehtaarin vesialueella? Emme mitään, tosin alue pitää sisällään valtion omistaman, luonnontilassa olevan saaren.  Ehkä se voisi toimia Niilon ulkoilualueena, sillä laiskuuttani ei ole tullut satsattua riittävästi siihen, että kutsuhuuto saisi Niilon palaamaan kutsuttaessa aina luoksemme. Mutta saapahan olla enemmän koira. Siitä sain tänä aamuna oikein mainion esimerkin, sillä yöpakkanen oli tehnyt jääkatteen Jokilammille, joka kantoi laulujoutsenpariskunnan. Niilo nimittäin aamulenkillä ensimmäisen kerran rekisteröi linnut niin sanotusti maassa. Sen mielestä oli aivan mahdoton ajatus, että moiset mähkäleet voivat tepastella  hänen reviirillään ilman parempaa tutustumista. Jos Niilo olisi saanut asian päättää, se olisi juossut juuri niin kauas kuin jää olisi kantanut ja uimalla loput, joten flexi oli tarpeellinen kapistus, sillä uimareissu olisi tullut Niilon hakemisesta joutsenten luota myös minulle.

Jorma Soinin ystäväseuran yksi hengailujäsenistä, Kukka-Markku nimeltään, lähetti minulle kuvan Thaimaan Pattayalta lisäämään pääsiäisen ihmeellisiä tapahtumia.