päivis: Piti oikein Kalevalaan tarttua, kun huomasin, että puoliso alkoi maailman laidalta huudella vedensäästöprojektilleni. Paraskin. Itse kyselee, että ostetaanko merivettä. Sen hankkeen logiikka ei minulle ole oikein auennut, joten olisiko siinä sitten kyse miehen logiikasta. Toisaalta, tuolta Kalevalasta löysin runon, jossa Pohjan akka ja Väinämöinen Lemminkäinen kaverinaan ottavat merellä yhteen. Sen törmäyksen tuoksinassa Sampo kellahtaa meren syvyyksiin vieden kaikki aarteet mukanaan. Ehkä meriveden ostoon liittyy jotain salaista tietoa siitä, että ostettavan alueen pohjassa on Sammon aarre? Nytpä vasta innostuinkin.
 |
| Taidetta kotona Laukaassa. Panun batiikkityö. |
Olen aina ollut kiinnostunut sanojen etymologiasta eli alkuperästä. Kuten myös erilaisten sanontojen, joita itse kukin puheessaan viljelee, mutta harvoin tulee ajatelleeksi, mistä ne sanonnat tulevat ja mitä edes tarkalleen tarkoittavat. Tuossa Pohjan akan ja Väinämöisen taistelussa oli sanonta "Kuuna kullan valkeana". Selvisipä tuokin sanonta, mistä se juontaa ainakin jollain tavalla juurensa. On hauska huomata, että Kalevala elää edelleenkin puheessamme.
Tuo etymologia on minua jossain vaiheessa kiinnostanut niinkin paljon, että olen ostanut Veijo Meren (sen kirjailijan tai hänen nimikaimansa?) kirjan nimeltä Sanojen synty. On varmaan ollut tarjouksessa. Parjattuun pyykinpesuuni liittyen etsin kirjasta, mitä sanasta pyykki kerrotaan. Pyykkihän tarkoittaa paitsi pyykin pesua, myös rajamerkkiä. Ruotsin nykymurteissa pientä kasaa kutsutaan nimellä pyk, joten sieltä Meren mukaan tule rajamerkin nimitys. Vedellä lotraamiseen liittyvä pyykki sen sijaan on yhteydessä pyökki-sanaan. Ruotsin sana byka ja saksan büken tarkoittavat vaatteiden pesua lipeällä. Ja mistäs lipeä tehtiinkään? Pyökkipuun tuhkasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti