Sivun näyttöjä yhteensä

torstai 15. maaliskuuta 2012

Luontoelämyksiä Jokilaaksossa

päivis: Jos tuntisi lintulajeja edes yhtä hyvin kuin automerkkejä, tänne voisi varmaan luetella ties mitä lajeja ja ehkä muuttolintujakin, joita Jokilaaksoon on pyrähtänyt. Mutta kun ei tunne, ei ole kovin paljon lueteltavaa. Keski-Uusimaan mukaan jossain on nähty jo kiurukin. Lehti totesi, että varhaiset muuttajat saattavat hyvinkin palata vielä etelään, jos säät viilenevät. Onhan niillä siivet.

Oravakin on ilmestynyt tavoittelemaan lintujen aterioita.
Toissailtana suorastaan säikähdin, kun pimeältä pihalta kuului ääntä, joka vaikutti humalaisen rääkymiseltä. Kun ääni tai äänet voimistuivat, tajusin, että pilkkopimeässä lentää joutsenia. Seuraavana aamuna näin, kun joutsenpariskunta nousi jostain Tuusulanjoen tai Jokilampemme sulasta ilmaan ilmeisesti matkaansa jatkamaan. Jossain väitettiin, että joutsen tarvitsee "kiitoradan" päästäkseen ilmaan. Minusta se ei pidä paikkaansa. Jokilaaksossa kiitorataa ei ole, vaikka lentokenttä onkin lähellä, mutta niin vain pääsevät siivilleen. Myös Hartolassa olen ohi ajaessa nähnyt parikin kertaa pellolla varmaan kolmenumeroisen luvun verran joutsenia, eikä niillä ole sielläkään minkäänlaista mahdollisuutta kipittää päästäkseen lentoon.

Tänään varhain aamulla pihaan oli tullut toinenkin tuttu vieras: musta, keltanokkainen lintu. Jorman mielestä se on mustarastas. Jorma ei sitä tietenkään nyt nähnyt, mutta skypettelimme päivällä, jolloin pääsin kuvailemaan lintua. Mustarastas oli joko hirveän nälissään tai sitten ei muuten vain välittänyt hermostua siitä, että kävelin aivan sen ohi. Se jatkoi kaisessa rauhassa lintulaudan alle pudonneiden auringonkukan siementen syöntiä.

Kani on talvella oppinut siihen, että sille tarjoillaan ruokaa vähän sinne tänne, vaikka sitä varten on tehty aivan erityinen ruokintapaikka. Ruoka-astialla ovat viihtyneet lähinnä metsähiiret, jotka myös ovat pitäneet Sosiaalikontin alustaa kotinaan. En tiedä, onko kani antanut hiirille häädön, vai onko se päättänyt, että ruokintapaikalle vaivautuminen on sittenkin varmin tae saada mahansa täyteen. Ainakin tänään se puputti tyytyväisen näköisenä Oskun herkkuja vai mitä lie kanin ruokaa ruoka-astialla nyt olikaan tarjolla.

Ei kommentteja: